Presidentti Tarja Halonen antoi äänensä leipäjonolaisille – "Ei tänne turhan takia tulla"

”Olen 65-vuotias mies. Olen ollut eläkkeellä vuoden ja sitä ennen työkyvyttömyyseläkkeellä 5 vuotta. Eläke on niin pieni, ettei se riitä. Hinnat nousevat nopeammin kuin eläke. Käyn täällä silloin tällöin, kun ei ole rahaa. Nyt kun tulin, tiedän, että pärjään eläkepäivään saakka. Olen tottunut tähän tilanteeseen niin, että en osaa suurta muutosta kuvitella. Mutta ei tänne turhan takia tulla.”

Näin kertoo elämästään yksi Helsingin Myllypuron sadoista leipäjonossa kävijöistä. Myllypuron leipäjonossa jaetaan kauppojen lahjoittamia elintarvikkeita vähävaraisille kolmesti viikossa. Joka kerta jopa 600–800 ihmistä saapuu paikalle.

Vapaaehtoisten opiskelijoiden ja diakoniatyöntekijöiden kokoamat tarinat kertovat siitä, miten pienillä rahasummilla moni joutuu sinnittelemään päivästä toiseen ja miten ruoanjakelu luo toivoa siitä, että ruokaa saa ensi viikollakin, vaikka rahat ovat lopussa. Vapaaehtoiset saivat ruokajonon ihmisiltä lähes sata tarinaa.

Muun muassa presidentti Tarja Halonen luki tarinoita tänään Helsingin Vanhassa kirkossa. Äänen leipäjonolaisille antoivat myös Helsingin piispa Irja Askola, Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri sekä näyttelijät Markus Bäckman, Jyrki Nousiainen, Ria Kataja, Jussi Lampi ja Hannu-Pekka Björkman. Tapahtuman tavoitteena oli herättää keskustelua köyhyydestä ja eriarvoistumisesta.

"Täällä tapaa ihmisiä ja saa olla ulkona"

Muun muassa monet eläkeläiset kertovat tarinoissaan siitä, miten elintärkeää ruoka-apu on. Ruokajonossa moni kokee saavansa paitsi ruumiin myös hengen ravintoa.

”Eläkkeeni on niin pieni, että ilman tätä ruoka-apua en pärjäisi. Minulla on positiivinen asenne, en ole lyönyt hanskoja tiskiin. Kerään jonossa voimia, sillä ihmiset ovat täällä ystävällisiä ja tukevat toisiaan. Hyvillä mielin täältä aina lähtee pois.”

”Täällä tapaa ihmisiä ja saa olla raittiissa ilmassa.”

Moni leipäjonoon joutunut on huolissaan paitsi itsestään myös läheisistään.

”Tyttäreni perhe on työttömänä ja sairaana. Heille tuli asunnosta häätö. Olen taloudellisesti velkaantunut itsekin heitä auttaessani. Minä käyn tällä 1–2 kertaa viikossa ja vien heillekin ruokaa, jotta he jotenkin selviäisivät arjesta. Niin kuin myös minä. Luojan kiitos on tämä ruokajakelu.”