Suomen tasavallan tuleva presidentti Sauli Niinistö voi juhlia Suomen ennätystason vaalivoittoaan hyvillä mielin. Ylivoimainen 62,6 prosentin vaalivoitto antaa presidentille kansalta hyvin vahvan mandaatin toimia, niin paljon kuin uusi perustuslaki sallii. Siitäkin huolimatta että presidentinvaalissa poikkeuksellisen alhaiseksi jäänyt äänestysprosentti jäi mietityttämään. Monin paikoin maaseudulla ja kaupunkien lähiöissäkin jäätiin nukkumaan, kun presidentinvaalien toinen kierros ei sytyttänyt syystä tai toisesta.
Voittoiltanaan Niinistö korosti moneen otteeseen haluaan olla koko kansan presidentti ja kiitteli heitäkin, jotka ajattelevat toisin. Nämä puheet pantiin monissa tuvissa ja työväentaloissa muistiin. Niinistöltä odotetaan nyt koko kansaa huomioivia tekoja ja kannanottoja.
Kokoomukselle Niinistön voitto oli pitkän unelman täyttymys. J. K Paasikiven kaudesta on aikaa yli 50 vuotta ja viimeiset 30 vuotta presidentin virka on ollut demareiden läänitys. Kokoomuslaisen pääministeri Jyrki Kataisen ohella valtakunnan huipulle nousee nyt toinen kokoomuspoliitikko. Voi siis sanoa, että nyt on vuorossa porvarihegemonian aika. Mutta mitään auvoa sekään ei taida olla, edes asianosaisille.
Vaalitaistelussa Niinistö on ottanut korostetusti etäisyyttä jo pitkään omaan puolueensa politiikkaan. Välit pääministeri Kataisen kanssa eivät ole erityiset läheiset pikemminkin viileän asialliset. Talous- ja EU-politiikassa kokoomusjohto on saanut usein pisteliäitä neuvoja pyytämättä ja yllättäen. Niinistö - vähän askeettisuuteenkin taipuvaisena luonteena - on tottunut pitämään omiaan enemmän kurissa kuin muita.
Vaalitaistelussa väläytetyistä Mäntyniemen iltakouluista ja päiväkahveista on vedetty johtopäätöksiä siitä, että uusi Mäntyniemen herra haluaisi pitää jöötä hallitukselle, jos suinkin se olisi valtaoikeuksien mukaan mahdollista. Voi olla, että Kataisen joukoissa on jo nähty näistä pullakahveista painajaisia. Mutta veikkaan kuitenkin, että Niinistö yllättää eikä ryhdy hallituksen näpäyttelijäksi. Presidentti ei siinä ottelussa hyvin pärjäisi ja Niinistöllä pitäisi olla jo Palloliiton puheenjohtajanakin sen verran hyvä pelisilmä, että tähän hän ei ryhdy.
Presidentin tärkeimpiä tehtäviä on hallituksen tukeminen ja tukea tämä kuuden puoleen hallitus tulee jo lähikuukausina tarvitsemaan.
On kuntauudistusta, on puolustusvoimien rakennemuutosta, on kehysriihessä odottavat miljardileikkaukset jne. Tarkan euron ja tiukan talouspidon mies voisi nyt käyttää kansan valtakirjaa siihen, että hallituksen vaikeiden päätösten välttämättömyys ymmärretään. Presidentti tukee hallitusta vaikuttamalla asenteisiin ja auttamalla ihmisiä käsittämään maailman muutosta, ja joskus jopa yhteisen hyvän nimeksi tinkimään saavutetuista eduista. Niinistön voimavara on tässä.
Valtion rahakirstua tiukasti 90-luvulla vahtineella valtiovarainministerillä ja kansanedustajien ja virkamiesten törsäilyä suitsineella puhemiehellä on uskottavuutta saarnata säästäväisyyden ja kulukurin tarpeellisuudesta. Presidentti voi olla mielipidevaikuttaja paitsi kansalle myös hallituksen toimiin ja nostaa esiin oikeudenmukaisuuden vaateet ja kysyä mitä todella tehdään vaikkapa nuorten syrjäytymisen estämiseksi. Niinistö tulee nimittämään nuorten syrjäytymisen ongelmiin keskittyvän työryhmän. Se lupaus tuli kampanjassa tehtyä. Mutta työryhmät eivät ketään pelasta. On korkea aika ryhtyä tässäkin puheista tekoihin. Presidentti ei tee päivänpolitiikkaa eikä sisäpolitikoi, mutta voi fiksusti toimien olla siis myös hallituksen unilukkari.
Elinkeinoelämä saa Niinistöstä varmasti ahkeran vientiveturin. Ihmisoikeuksistakin noilla matkoilla puhutaan mutta käydyn vaalikeskustelun mukaan ne eivät ole Niinistön asialistan kärjessä. Niinistön suhtautuminen siihen miten Suomen presidentti voi maailmalla toimia oli maltillisempi ja käytännönläheisempi kuin Pekka Haavistolla.
Ulkopolitiikassa ei jää yhtään aikaa sisäänajolle. Maailmassa tapahtuu koko ajan ja kovia asioita. Eilen jo tivattiin Niinistöltä kantaa YK:n turvaneuvoston toimintaan Syyrian pakotteissa. Venäjällä, Yhdysvalloissa ja Ranskassa on presidentinvaalit. Niinistön valinnan myötä Valkoisen talon ovet lienevät paremmin auki ja Suomen presidentillekin järjestynee tapaaminen. Molemmat kakkoskierroksen kilpailijat kehuivat kilvan nykyistä ulkoministeri Erkki Tuomiojaa. Siitäkin huolimatta Niinistöllä ja Tuomiojalla on totuttelemista toisiinsa ja suhteessa voi paukkua.
Venäjän osaajana Niinistö lähtee luomaan suhteita ja käytäntöjä aika lailla puhtaalta pöydältä. Maailmanjärjestys ja vallan painopisteet ovat muuttumassa. Suomen presidentiltä odotetaan kykyä oivaltaa muutosten merkitys Suomelle ja toimia Suomen etuja ajaen. Tehdä siis luvattuja tekoja suomalaisten hyväksi. Niitä presidentiltä odotetaan.