Eeva Lehtimäen kommentti: Uusi pomo, uusi linja – Ohisalo halusi varmistaa kädenjälkensä kansliapäällikön valinnalla

Oppositiossa poliittisia virkanimityksiä arvostelleet vihreät, myös sisäministeri Maria Ohisalo, ovat kuolevaisia poliittisten virkanimitysten seireeninlaulun edessä.  Mutta mikään puolue ei ole synnitön. Poliittisten virkanimitysten lista on Suomessa pitkä.

Vuodesta 2015 oikeusministeriössä yhdenvertaisuusvaltuutettuna toiminut Kirsi Pimiä valittiin tänään odotetusti sisäministeriön uudeksi kansliapäälliköksi ensi kuun alusta lähtien. Pimiä on aiemmin työskennellyt myös oikeusministeri Tuija Braxin (vihr.) erityisavustajana ja vihreiden eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteerinä.

Vihreän sisäministerin tekemää valintaa edelsi kohu. Valinnassa jäi toiseksi turvallisuusalan konkari, Suojelupoliisin päällikkö Antti Pelttari.

Muilta hallituspuolueilta ei kuulunut napinaa, koska perinteisesti esittelevän ministerin kantaa ei kyseenalaisteta. Lisäksi muilla hallituspuolueilla on omat läänityksensä vahdittavana tulevissa kansliapäälliköiden valinnoissa.

Uudet kansliapäälliköt ovat puolueille jaossa ympäristöministeriössä, valtiovarainministeriössä, opetus- ja kulttuuriministeriössä sekä työ- ja elinkeinoministeriössä.

Pelttarilla pitkä kokemus

Pelttarin cv on kieltämättä vaikuttava. Hänellä on 12 vuoden kokemus johtamistehtävistä sisäministeriössä ja Suojelupoliisissa. Lisäksi kokoomustaustaisella Pelttarilla on noin 14 vuoden kokemus vaativista asiantuntijatehtävistä valtionhallinnosta. Näin arvioidaan sisäministeriön muistiossa, jossa 16 hakijaa on arvioitu ja arvotettu keskenään.

Sisäministeriön paperissa muistutetaan, että Pelttarin erityinen ansio on kokemus yhden sisäasiainhallinnon keskeisen viraston päällikön tehtävästä sekä kokemus sisäministeriön erillisyksikön päällikön työstä. 

Sopivan puoluetaustan lisäksi uuden kansliapäällikön valinnassa nousee kuitenkin esiin isompi painopisteen ja turvallisuusajattelun muutos sisäministeriössä. Pelttari edustaa perinteistä kovaa turvallisuutta eli poliiseja, pelastustoimea, terrorismia ja muita kansainvälisiä uhkia.

Uusi sisäministeri on taas painottanut ihmisoikeuksia, maahanmuuttoa sekä syrjäytymisen merkitystä sisäiselle turvallisuudelle ja juuri näihin Ohisalolle tärkeisiin teemoihin perustuu Pimiän nostaminen ohi Pelttarin.

Uusi pomo, uusi linja.

Muistio nimeää Pimiän ansiot

Muistiossa myönnetään, että Pimiän kokemus johtamistehtävistä on muita kärkihakijoita lyhyempi. Pimiän ansioksi nostetaan "laaja-alainen kokemus perus- ja ihmisoikeuksiin liittyvistä vaativista johtamistehtävistä ja tätä kautta kyky johtaa näiden asioiden kehittämistä sisäisen turvallisuuden ja maahanmuuton osalta".

Suomeksi: Pimiä edistää nimenomaan hallitusohjelman linjauksia ja Ohisalon näkemyksiä.

– Tämä edellyttää ministeriön ylimpänä virkamiesjohtajana toimivalta kansliapäälliköltä kykyä määrätietoisesti johtaa hallitusohjelmaan kirjattuja tavoitteita tuloshakuisesti huomioiden hallitusohjelman painotukset. Tällä hallituskaudella sisäasiainhallinnossa korostuvat erityisesti perus- ja ihmisoikeuksiin liittyvät kysymykset sekä niiden kehittäminen sisäisen turvallisuuden ja maahanmuuton osalta, muistiossa kirjataan.

Pimiä ei tänään halunnut kommentoida kohua herättänyttä valintaansa. Kommenttien aika on vasta helmikuussa.

Kokoomuslaisten ja perussuomalaisten mukaan Ohisalo syrjäytti pätevämmän hakijan. Ohisalo on ollut alkukautensa tiukasti erityisesti perussuomalaisten luupissa. Nyt sama on edessä kansliapäälliköllä. Muuttuuko esimerkiksi maahanmuuttopolitiikan linja?

Tämänkin valintakierroksen opetus on se, että puolueiden on turha jeesustella poliittisia nimityksiä ja kaverivalintoja vastaan. Ne ovat tyypillisiä oppositiopuheita. Hallituksessa meininki sitten muuttuu.

Julkisuudessa asiassa kohistaan hetki ja aina joku profiloitumista hakeva uusi poliitikko paheksuu poliittisia virkanimityksiä. 

Politiikka ei valinnoissaan eroa myöskään muusta työelämästä. Pätevyys on tärkeää ja keskeistä, mutta usein eri tehtäviin haetaan juuri sopivaa, jengiin istuvaa tyyppiä.

Poliittisissa nimityksissä sopivuutta lisää oikea aatemaailma ja puoluetausta.

Kyynistä, mutta totta.

Puolueiden kannattaisikin reilusti myöntää pelin henki.