Ukrainalle strategisesti tärkeässä kaupungissa elää evakuointikehotuksista huolimatta yhä yli 10 000 ihmistä, jotka yrittävät selviytyä arjesta tykistötulen keskellä ilman palveluita tai lämmitystä.
Hätääntyneen oloisina haukkuvat koirat juoksevat elintarvikeliikkeeseen suojaan, kun Venäjän tykistön ääni kaikuu autioituneiden neuvostoaikaisten rakennusten täplittämässä maisemassa. Taisteluiden äänet lähestyvät päivä päivältä Itä-Ukrainassa sijaitsevaa Pokrovskin kaupunkia. Nyt Venäjän joukot ovat jo aivan likellä.
Sen sijaan joukko iäkkäämpiä ukrainalaisia ottaa ilmassa järisevän äänen tottuneesti vastaan. Osa jatkaa tyhjän kadun lakaisua, osa istuu bussipysäkillä, johon bussit lakkasivat kauan sitten kulkemasta.
– Ei tässä ole mitään uutta, kauppaa pitävä Svitlana, 51, sanoo uutistoimisto AFP:n haastattelussa samaan aikaan kun tykistötuli jylisee jälleen.
Svitlana kertoo, että häntä on kuitenkin hämmästyttänyt vauhti, jolla Venäjän joukot ovat edenneet kohti Pokrovskia. Se on hänen kotinsa, jossa hän syntyi ja kasvatti omat lapsensa.
– Luulimme, että meitä suojellaan. Odotin, että edessä on oikea taistelu Pokrovskin puolustamiseksi. Tätä en odottanut, hän sanoo.
Kaupunkitaistelut edessä
Pokrovsk on kaivoskaupunki, jolla on maine myös liikenteen solmukohtana itäisessä Ukrainassa. Kaupungin – tai sen pommitettujen rippeiden – menettäminen olisi merkittävä tappio Ukrainalle, joskaan ei yllätyksellinen.
Kaupungin päätymistä Venäjän haltuun on osattu pelätä jo kuukausikaupalla. Jo heinäkuussa Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi varoitti, että Ukrainalla ei ole kylliksi sotilaita tai ampumatarvikkeita Venäjän nopeaa etenemisen pysäyttämiseksi Pokrovskin suunnalla.
Ukrainan asevoimien komentaja Oleksandr Syrskyi luonnehti Pokrovskin taisteluita viime viikolla erityisen voimakkaiksi ja toivoi ripeitä ja "epätavanomaisia" strategisia päätöksiä, jotta kaupunki säilyisi Ukrainan hallinnassa.
Osa taistelukentällä on kuitenkin sitä mieltä, että Pokrovsk on jo menetetty.
– Kaikki ovat jo hyväksyneet sen, että Venäjä pääsee etenemään Pokrovskiin, muotoili esimerkiksi yksi ukrainalainen sotilas 200 000 seuraajalleen sosiaalisessa mediassa.
Sama tilanneanalyysi on Pokrovskin ulkopuolella olevaan metsikköön asemoituneella Leopard-panssarivaunun miehistön jäsenellä. Vaunumiehistön tehtävänä on hidastaa Venäjän jalkaväkeä, joka etenee, kaivautuu ja etenee jälleen.
Vaikka venäläisten joukkojen taktiikka on itsetuhoinen ja Ukrainan mukaan venäläistappiot mitataan päivätasoilla sadoissa sotilaissa, ovat joukot jo aivan kaupungin laidoilla. Joulukuun puolivälissä Pokrovskin poliisi kertoi, että joukkoja on jo kahden kilometrin päässä kaupungista.
– Pokrovskissa nähdään pian kaupunkitaisteluja, ennustaa vaunumiehistöön kuuluva 34-vuotias Gypsy, joka esittäytyy taistelijanimellään.
Aavekaupunki
Tätä nykyä Pokrovsk näyttää aavekaupungilta, jossa romahtaneet sillat ja osin pystyyn jääneet talojen rangat kertovat Venäjän kuukausia jatkuneista iskuista. Katujen varsilla näkyy kuluneita ja aikaa nähneitä kylttejä, joissa kaupungin asukkaita kehotetaan evakuoitumaan.
Ennen laajamittaista hyökkäyssotaa kaupungissa eli noin 60 000 ihmistä, nyt heitä on paikallishallinnon arvion mukaan kymmenisentuhatta.
Pankit sulkivat konttorinsa syyskuussa. Joulukuun alussa kaupungissa lopetettiin asuntoja lämmittävän kaasun toimittaminen. Myös Ukrainan aikoinaan väkivahvaa terästeollisuutta tukeneet kaivosyritykset ovat alkaneet sulkea oviaan. Jopa rautatieasema, jonne väki vain joitakin kuukausia aikaisemmin pakkautui paetakseen, on kauttaaltaan laudoitettu ja lopettanut toimintansa.
Pokrovskin yliopiston henkilöstö on työskennellyt Donetskin kaupungissa jo siitä lähtien, kun taistelut Itä-Ukrainassa alkoivat vuonna 2014. Nyt yliopisto pohtii jälleen paikan vaihtoa, tällä kertaa selvästi lännemmäs Lvivin kaupunkiin.
Jonkin verran liikettä yliopiston henkilöstöllä oli yhä Pokrovskin suuntaan vielä loppukesästä. Apulaisprofessori Olga Bogomaz muistaa viimeisen vierailunsa Pokrovskin yliopistolla olleen elokuun 20. päivä, sillä vuorokausi myöhemmin päärakennukseen osui.
– Ymmärsin silloin, että se oli loppu. He eivät ainoastaan tuhonneet rakennusta, vaan myös historian ja toivon siitä, että opettajat ja opiskelijat voisivat jonain päivänä palata, Bogomaz sanoo.
"Kaikki ympärillä murenee"
Myös 21-vuotias opiskelija Anna on päättänyt jättää kaupungin äitinsä kanssa. He ovat pakanneet omaisuutensa kuuteen kassiin ja ovat suuntaamassa Kiovaan. Vain etunimellään esittäytyvä Anna ei ole koskaan ollut pääkaupungissa eikä tunne sieltä ketään.
– Jotkut ihmiset lähtevät vasta, kun on viimeinen pakko. Asunnossa on kylmä. Kaikki ympärillä murenee. Tämä on surkeutta, Anna kuvailee.
Evakuointipaikalle saapuu myös nainen, joka on alun perin lähtenyt etsimään juomavettä. Tykistötulen äänen saattelemana hänkin pyytää kyytiä ulos kaupungista.
Anna sanoo, että hän toivoo voivansa vielä palata kotiin, mutta palaa vain yhdellä ehdolla.
– Jos kaupunki on vielä osa Ukrainaa, hän sanoo hetkeä ennen kuin kapuaa Pokrovskista pois vievään pakettiautoon.