Jatkuvat ilmahälytykset ja iskut rytmittävät Ukrainan toiseksi suurimman kaupungin elämää rintaman lähellä.
Juna-asemalle saapuessa Harkova näyttää hetken ajan siltä tavalliselta kaupungilta, joka se vielä reilut kaksi vuotta sitten oli. Ihmiset kävelevät vilkkaasti asioillaan, kauppiaat ovat kojuissaan ja kevätaurinko paistaa taivaalta.
Ukrainan toiseksi suurin kaupunki sijaitsee maan koillisosassa kaksikielisellä alueella, jossa ukrainalainen ja venäläinen kulttuuri ovat eläneet rinta rinnan vuosisatojen ajan. Harkovan lähihistoria näkyy juna-aseman viereisessä rakennuksessa: sen katolla seisoo suurin kyrillisin kirjaimin Neuvostoliiton aikaisen eteläisen rautatiehallinnon nimi.
Etelässähän Harkova sijaitsee, jos Moskovasta katsotaan. Kun Venäjän presidentti Vladimir Putin yli kaksi vuotta sitten käynnisti laajan hyökkäyssotansa Ukrainaan, hän käytti verukkeena muun muassa Ukrainan venäjänkielisen väestön suojelemista.
Se on kalskahtanut erityisen kyyniseltä valheelta monen harkovalaisen korvaan, sillä tämä monen venäjänkielisen kotikaupunki on ollut jatkuvien iskujen kohteena laajan hyökkäyksen ensi hetkistä alkaen.
Lue myös: Kirjeenvaihtajan kommentti: Yhdysvallat lupaa Ukrainalle Patriot-ohjuksia, mutta avulla voi kestää vuosia saapua perille
"Tämä on kotimme"
Vieraalle syntyvä illuusio kaupungin normaalista arjesta särkyy viimeistään silloin, kun kännykkään lähetetään Ukrainan viranomaisten alueellinen varoitus ilmahälytyksestä. Hälytyssireenit soivat Harkovassa nykyisin päivät pääksytysten ja yöt läpeensä, ja Venäjän ilmaiskujen uhka häilyy alituiseen kaupungin yllä.