Ilmanvaihtojärjestelmä on vanhoissa asunnoissa usein puutteellinen tai kerrassaan olematon. Se on hoidettu joko painovoimaisesti tai ainoana ilmaa vaihtavana koneena on ilmaa poistava liesituuletin ilman korvausilmaventtiileitä.
Tämä on tilanne myös nyt parannettavassa 25 vuoden ikäisessä omakotitalossa. Lämmitys toimii suoralla sähköllä, osin lattialämmityksenä ja osin pattereiden kautta. Lämmin käyttövesi on tuotettu erillisellä 300 litran lämminvesivaraajalla, joka hyödyntää pääosin yösähköä. Nyt varaaja ja ilmanvaihtojärjestelmä korvataan poistoilmalämpöpumpulla.
Yksikerroksisen talon ullakolle tehdään ensimmäiseksi kanavointi aivan tavalliseen tapaan. Suunnittelija on määritellyt järjestelmän sellaiseksi, että oleskelutiloihin ja makuuhuoneisiin tuodaan raitista, puhdasta ulkoilmaa ja poisto puolestaan tapahtuu keittiön, pesutilojen, saunan, vaatehuoneiden, eteisen ja tuulikaapin kautta.
Kaksikerroksisessa talossa kanavointi tehtäisiin aivan samalla tavalla: jos laitteisto on alimmassa kerroksessa, johdetaan pystykanavat jossain sopivassa paikassa – vaikkapa vaatehuoneen nurkassa – ullakolle, jossa kanavisto sitten tehdään kuten täälläkin. Saneerauskohteissa ensimmäisen kerroksen kanavat tehdään usein siten, että ne johdetaan katon ja seinän rajassa ja koteloidaan sinne piiloon. Kaksikerroksisissa uudiskohteissa, joissa on puuvälipohja, kanavat voidaan asentaa palkkien väliin ja kun eteen tulee poikkipalkki, tehdään esimerkiksi 75 mm korkea lisäkoolaus ja viedään kanava koolauspuiden välistä kanttiputkella.
Poistoilmalämpöpumppu asennettiin tekniseen tilaan vanhan lämminvesivaraajan paikalle. Huoneista imetyn poistoilman lämpö otetaan tarkasti talteen. Tulistinkierukan avulla lämpötilaa nostetaan ja siirretään sitten käyttöveteen – kokonaisuuteen kuuluu siis myös lämminvesivaraaja, jonka teho riittää maahantuojan ilmoituksen mukaan normaaliolosuhteissa hyvin nelihenkiselle perheelle. Lisälämminvesivaraaja tulee ajankohtaiseksi silloin, jos asunnossa on poikkeuksellisen runsaasti lämmintä vettä käyttäviä laitteita, kuten esimerkiksi poreallas.
Lämmin vesi saadaan jopa 65-asteiseksi, joten legionella-bakteerista ei ole vaaraa. Jos lämpötila pidetään tavallisesti alempana, ohjelmoitavan lisävastuksen avulla sitä voidaan vaikkapa kerran viikossa nostaa tilapäisesti ja suorittaa tällä tavalla "legionellaisku", joka tuhoaa mahdollisen bakteerikannan. Tällöin on tietysti laskettava vettä kaikista hanoista, sillä bakteerihan kerääntyy usein hanojen tiivisteisiin.
Kun kierukka on siirtänyt tarvittavan määrän lämpöä käyttöveteen, ylitse jäänyt lämpö voidaan puhaltaa tuloilmakanavia pitkin takaisin asuinhuoneisiin. Maahantuojan ilmoituksen mukaan optimiolosuhteissa – eli ulkoilman lämpötilan ollessa noin +4 astetta – huoneisiin voidaan puhaltaa jopa 46-asteista ilmaa. Näin lämpöilmapumppu korvaa varsin huomattavan osan tavanomaisesta lämmitysjärjestelmästä. Kesäaikana sitä voidaan myös käyttää sisäilman jäähdyttämiseen.
Laitteella on mahdollista korvata vanha ilmanvaihtokone hyödyntäen olemassa olevia kanavia. Lämminvesivaraaja ei ole välttämätön; pieniä lisäkanavointeja tietysti joudutaan tekemään. Lämmitysjärjestelmällä ei ole merkitystä vaan poistoilmalämpöpumppu voidaan asentaa yhtä hyvin sähköllä kuin öljyllä ja erityisten yhteiden avulla niin vesikiertoisilla pattereilla kuin lattialämmitykselläkin lämpiävään taloon.
Järjestelmää ohjataan erillisellä ohjausyksiköllä. Se voidaan sijoittaa vapaasti haluttuun paikkaan, jossa sitä on helppo hoitaa ja tarkkailla. Ohjausyksikkö pitää lämpötilan ennakkoon asetetussa arvossa, ja käynnistää pumpun sopivaksi katsotussa käyttöveden lämpötilassa.
Ilmalämpöpumput – onko teho totta vai tarua?
Toinen lämmitysenergian hinnan huimasti noustessa yhä kiinnostavammaksi muuttunut energiansäästökeino ovat ilmalämpöpumput, joiden myynti on kasvanut viime aikoina suorastaan räjähdysmäisesti. Valmistajat lupaavat kuusi hyvää ja kymmenen kaunista; käyttäjistä monet kehuvat, monet ovat varautuneempia. Rakennusmaailma-lehti tarttui asiaan ja mittasi testissään, vastaavatko tulokset valmistajien lupauksia.
Kokeiltavana oli kymmenen pumppua, jotka testattiin +7, 0, -7, -15 ja -20 asteen lämpötilassa. Tulos oli vakuuttava: kahta poikkeusta lukuun ottamatta kaikki pumput pystyivät tuottamaan enemmän lämpöä kuin ottivat sähköenergiaa jopa -15 asteen lämpötilassa ja vielä -20 asteessakin niiden kannattaa antaa pyöriä. Säästöä syntyy.
Valmistajien ilmoittamista arvoista jäätiin silti kauas. Vain yksi pumppu ylsi valmistajan ilmoittamaan hyötykertoimeen ja silloinkin vain +7 asteen kohdalla. Mainoksiin ei toisin sanoen kannata uskoa ollenkaan. Tärkeämmäksi valintakriteeriksi nouseekin laitteen kuluttaman sähkön määrä.
Tarkempaa tietoa testin tuloksista ja sen suorittamisesta löytyy Rakennusmaailma-lehden numerosta 6/2006 (8.12.2006)
Lisätietoja: www.nilansuomi.com www.ts-tekniikka.fi
(JKA 8.12.2006)