Käräjäoikeudessa joudutaan toisinaan puimaan rikosasioita, joissa keskeisenä todisteluna on osallisten kertomukset tapahtumista. Kun todistelun ydin on erimielisten osapuolten kertomukset, puhutaan sana sanaa vastaan -tilanteesta.
Asianajajaliiton rikosoikeusryhmän jäsen Minna Pilviön mukaan tilanne on erityisen hankala, kun käsittelyajat rikosasioissa venyvät. Hänen mukaansa on selvää, että oikeusvaltiossa oikeutta tulisi saada nykyistä lyhyemmässä ajassa, ja käsittelyn venyminen heikentää niin uhrin kuin vastaajan oikeusturvaa.
– Ihan käytännössä on mahdoton ajatella tilannetta, että kysellään vuoden kuluttua tapahtumista tältä epäillyltä jonkin yksittäisen illan tapahtumia. On aivan selvä, että muistikuvat ovat heikentyneet, Pilviö toteaa Uutisaamussa.
Lue myös: Syyllinen vai syytön: Raiskasivatko Pete ja Samppa 18-vuotissyntymäpäiviään juhlineen naisen Helsingissä?
Järjestelmän voi tulki tuosivan rikoksesta syytettyä – mutta syyttömyysolettama kaiken keskiössä
Pilviö kertoo, että oikeuden arvioidessa uhrin kertomusta se kiinnittää huomiota kertomuksen uskottavuuteen, johdonmukaisuuteen ja yksityiskohtaisuuteen. Samalla se pyrkii arvioimaan sisältääkö kertomus epäuskottavia piirteitä.
Koska seksuaalirikosoikeudenkäynnit ovat yleensä salaisia, ei medialla käytännössä ole mahdollisuutta arvioida, onko oikeudessa näyttönä muutakin kuin osallisten kertomukset.
MTV:n rikostoimituksen päällikkö Tiia Palmén kertoo, että tämä voi erityisesti julkisuuden henkilöitä koskevissa käräjissä tilanteeseen, jossa rikoksesta syytetty saa oman version julkisuuteen, mutta uhrit vaikenevat aiheeseen liittyvän häpeän vuoksi. Siksi voisi ajatella, että tilanne suosii rikoksesta syytettyä.
Pilviö muistuttaa, että samalla oikeudenkäynnin keskiössä on syyttömyysolettama, ja Suomen oikeusjärjestelmä pyrkii viimeiseen asti ehkäisemään niin sanottuja oikeusmurhia, joissa henkilö tuomitaan rikoksesta väärin perustein.
Pilviön mukaan tietyllä tavalla voitaisiinkin tulkita, että oikeusjärjestelmä suosii vastaajaa, jotta häntä ei varmasti tuomita teosta, johon näyttö ei varmuudella riittäisi.
