Pirkko Mannola kertoo avoimessa haastattelussa, mikä on hänen kadehdittavan ulkomuotonsa salaisuus, mitä hän pelkää vanhenemisessa ja kuinka rakkaan puolison menetyksen jälkeen on nyt koittanut aika riuhtaista itsensä kohti uutta alkua ja elämää.
– Voi, että tämä pimeä syksy ja valon puute on raskasta! Ei meinaa millään päästä ylös! Pirkko Mannola voihkaisee.
Leidin aamu on kuitenkin jo alkanut reippaasti muuttolaatikoiden keskellä, ja koko kansalle tuttu energisyys singahtaa esiin aivan muutamassa minuutissa.
– Iloisuus on minulla perusluonteessa. Energian säilyttämiseen tarvitaan toki iän myötä hieman työtäkin, Mannola hymyilee.
Hän kertoo innoissaan uudesta rakkaasta harrastuksestaan hotjoogasta, mikä tarkoittaa joogaliikkeiden tekemistä 38-asteiseksi lämmitetyssä huoneessa.
– Tyttäreni Heidi löysi lajin ensin ja sai minutkin innostumaan. Palelen aina ja tykkään lämmöstä, joten mikäpä olisi parempi vaihtoehto! Ulkoilmaan en näillä säillä itseäni riuhtaise, eivätkä sinne lähde edes koiratkaan, vaan nekin kääntyvät takaisin, Pirkko Mannola heläyttää.
Jooga itsessään on ollut hänelle tuttua jo 60-luvulta lähtien. Alun perin Mannola haki joogahengityksestä apua laulutekniikkaan, mutta lajin harrastaminen tarttuikin mukaan myös kuntoilumielessä.
– Välillä harrastin rankempaa astangajoogaakin, mutta nykyään käyn lempeämmissä versioissa. Tyttäreni avaa pian Espoon Mankkaalle oman hotjooga-studion, joten jatkossa aion harrastaa lajia siellä.
"Välillä minäkin repsahdan"
Seitsemänkymppinen Pirkko Mannola on edelleen niin upeassa kunnossa, että nuoremmatkin haukkovat henkeä hänen rinnallaan. Itse hän on kuitenkin hyvin vaatimaton ja naurahtaa muisteluille viime kevään tanssikisan säärikehuista.
– Liikunta on tullut elämääni jo isän perintönä, ja voimistelu sekä venyttely jäivät mukaan pidemmäksikin aikaa. Olen kuitenkin myös perusnotkea, joten siksi spagaatti ei ole minulle konsti eikä mikään, ei sitä kannata kadehtia! hän huudahtaa.
Solakka ulkomuoto ei kuitenkaan sinänsä ole Mannolan tavoite, vaan hän tähtää kokonaisvaltaiseen hyvään oloon.
– Ei siitä tule mitään, jos menee hampaat irvessä väkisin treenaamaan, vaan täytyy tehdä sellaista, mistä voi nauttia!
– Ihminen on kuitenkin peruslaiska, ja kyllä minäkin välillä repsahdan, hän tunnustaa.
"Pelkään, että menetän vanhuuden myötä kuntoni"
Toki Mannola myös tiedostaa sen, että elämään kertyy jatkuvasti lisää vuosia ja niiden tuomat muutokset näkyvät myös elimistössä. Eikä elämä muutenkaan ole täynnä aina pelkkää iloa.
– 95-vuotias äitini on joutunut Jorvin sairaalaan. Se on saanut minutkin ajattelemaan, vaikka muutama vuosi sitten en edes miettinyt vanhaksi tulemista, Mannola toteaa.
– Pelottavinta on, että jos elää noin vanhaksi, ei voi enää tehdä oikein mitään. Minua vanhenemisessa pelottaa juuri kunnon menettäminen. Silloin eivät enää pilleripurkit auta, vaan se, miten on hoitanut itseään siihen saakka terveellisellä ravinnolla ja liikunnalla.
Mannola on jo nyt huomannut, että palautuminen liikunnasta on muuttunut aikaisempaa hitaammaksi.
– Kun tietää, että ikää on näin paljon, enkä tästä ainakaan nuorru, mietin pelonsekaisin mielialoin, että kuinka sitä tulevaisuudessa jaksaa ja pysyy kunnossa.
"Joulu ei tunnu samanlaiselta ilman Åkea"
Tämä joulu on Pirkko Mannolalle ensimmäinen yli neljään kymmeneen vuoteen, kun puoliso Åke Lindman ei ole läsnä. Hän kuoli maaliskuussa pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana.
– Tämä on ensimmäinen jouluni yksin. Iso pala puuttuu nyt, kun poissa ovat sekä Åke että sairaalassa oleva äitini. Olen jouluvalmisteluissakin kovin myöhässä, en ole saanut aikaiseksi edes valoja ja muita laittaa. Tuntuu, että olen jotenkin jämähtänyt. Joulu ei tunnu samanlaiselta, kun sitä ei tee kenellekään, Pirkko Mannola sanoo hiljaa.
Täysin yksin hänen ei kuitenkaan tarvitse pyhinä olla, sillä hän viettää joulua tyttärensä miehen ja heidän vanhempiensa kanssa Veikkolassa. Juhlakausi alkaa jo ensi viikolla joulukonsertin myötä, jossa Heidi-tytär on laulamassa. Aattona matka kulkee Jorvin sairaalan kautta Hietaniemen hautausmaalle.
– Harmi, että emme ole saaneet vielä Åken hautakiveä kuntoon. Toimme siihen sopivan kiven saarestamme, mutta taiteilijan täytyy vielä suunnitella Åken näköinen kokonaisuus. Hänen hautansa on niin tärkeä paikka, jossa ihmiset käyvät, ja se on meillekin pyhiinvaelluspaikka. Olemme käyneet haudalla juomassa kahvia ja syömässä bébé-leivoksia, Mannola hymyilee.
"Vanhasta irti ja uuteen!"
Parhaillaan joululomaa viettävä Pirkko Mannola palaa Turkuun Glorious-komedian esityksiin uudenvuodenaattona.
– Joulun välipäivinä pakkaan muuttolaatikoita ja minulla on aikaa miettiä elämää eteenpäin.
Hän pääsee uuteen, pienempään kotiinsa viimeistään maaliskuussa. Asunto sijaitsee vain korttelin päässä Mannolan nykyisestä kodista.
– Muutimme Åken kanssa vuosia sitten, mutta silloinkaan emme heittäneet tavaraa pois. Tässä on siis yli 40 vuoden edestä läpikäymistä, aivan hirveää! Mannola huokaa nauraen.
Hän on nyt keskellä "melkoista kaaosta", kun työn alla ovat kaikki piirongin laatikot.
– Åken arkistotkin ovat kokonaan käymättä läpi. Pakkaamisen aikana on tullut vastaan paljon iloisia muistoja, ja siksi se etenee niin hitaasti. Täytyisi vain tehdä rohkeasti päätöksiä ja päästä vanhasta eroon. Eihän kaikkea saa uuteen kotiini mahtumaankaan!
Muutto on samalla Pirkko Mannolalle uuden elämän alku.
– Se on vanhasta irti ja uuteen! Muutos tekee aina hyvää. Nyt kun ole pyörinyt yksin täällä vanhassa, liian isossa asunnossa, minulla on ollut olo, että haluanko jatkaa täällä. Olen täällä jotenkin jumissa.
– Uusi asuntoni on mieleinen, ja minulla on nyt tunne, että se on ensimmäistä kertaa oma. Aloitan nyt uudelta pohjalta.
Studio55/Nina Talmén