Suomalainen mies jää pysyvän parisuhteen ulkopuolelle useammin tahtomattaan kuin tahallaan. Pinttyneen poikamiehen taustalla voi vaikuttaa esimerkiksi alhainen koulutus, pienet tulot, ujous, tunteet sivunnut lapsuudenkoti, naisten korkeat odotukset tai miesvaltainen asuinpaikkakunta.
– Aiempien tutkimusteni perusteella noin kymmenen prosenttia suomalaisista miehistä ja naisista ei koskaan solmi pysyvää parisuhdetta. Keski-ikäisissä on selvästi enemmän yksineläviä miehiä kuin yksineläviä naisia, tutkimusprofessori Osmo Kontula Väestöliitosta sanoo.
Tarkalleen ottaen 30–49-vuotiaissa on yksineläviä miehiä noin 150 000 ja yksineläviä naisia noin 85 000. Seuraavassa 50–54-vuotiaiden ikäluokassa yksineläviä miehiä on noin 43 000 ja naisia noin 37 000. Vasta 55-vuotiaissa ja sitä vanhemmissa ikäryhmissä yksinelävät naiset nousevat esimerkiksi leskeytymisten takia enemmistöön.
– Yksinelävistä miehistä 15 prosenttia elääkin mieluiten yksin, mutta enemmistö on sinkkuina vastoin tahtoaan ja haluaisi solmia parisuhteen.
– Naisiin verrattuna merkittävästi isommalla osalla miehistä on myös vaikeuksia löytää itselleen seksuaalikumppania silloin, kun sellaista kaipaa, Kontula huomauttaa.
Syitä vastentahtoiseen yksinoloon on monia. Yksi niistä on se, että miehet ja naiset eivät kohtaa toisiaan.
– Isommilla paikkakunnilla, varsinkin pääkaupunkiseudulla, on naisenemmistö. Naiset muuttavat kaupunkeihin nuorina opiskelun perässä ja jäävät sinne. Miehet eivät niin aktiivisesti lähde opiskelemaan kotipaikkakunnilta. Maakunnissa ja maaseudulla onkin pitkin Suomea aika paljon kuntia, joissa samoissa ikäryhmissä on melko selvä miesenemmistö.
Peräkammarin pojista puhumista Kontula pitää halventavana.
– Yleistäminen on näissä asioissa vaarallista. Ei heitä voi ryhmänä leimata. Useimmiten pinttyneet poikamiehet ovat työelämässä hyvin aktiivisia ja jopa ihan hyvin toimeentulevia.
– Nykypäivänä, kun elämä on kaikilla työssäkäyvillä aika työkeskeistä ja panostusta vaativaa, niin ongelmaksi tietysti tulee, ettei välttämättä ole hirveästi aikaa tai tilaisuuksia solmia suhteita. Miehet ovat vielä aika usein miesvaltaisilla aloilla, joten työpaikoillakaan ei ole vastakkaisen sukupuolen edustajia. Tällöin kumppanin etsiminen vaatii erityisjärjestelyjä – nettisukupolvella mahdollisuuksia voi tietysti olla internetissä.
Lehtikuva
Koulutus- ja tulotasolla väliä
Vaikka pinttyneet poikamiehet voivat olla työelämässä aktiivisia, tutkittu on myös, että vähemmän koulutettujen ihmisten joukossa on jonkin verran enemmän yksineläviä miehiä kuin yksineläviä naisia.
– Koska naiset hakevat mielellään vähintään saman koulutustason miehiä ja ovat itse nykyään paremmin koulutettuja, niin vähemmän koulutetuille miehille ei ole sillä tavalla kysyntää parisuhdemarkkinoilla, Kontula sanoo.
Kysyntään vaikuttaa myös miehen taloudellinen tilanne.
– Pienituloiset miehet jäävät huomattavasti muita miehiä useammin yksineläjiksi. Naisilla tulotaso ei vaikuta parisuhteen löytämiseen millään tavalla.
Miehen persoonallisuudellakin – sillä, onko sisäänpäin kääntynyt vai ulospäin suuntautunut – on väliä.
– On miehiä, jotka ovat aika arkoja ja ujoja eivätkä oikein kehtaa ottaa kontaktia toiseen sukupuoleen. Jos on tottunut asumaan yksin vähän syrjässä maaseudulla eikä ole niin harjaantunut, niin seurusteluissa se tietysti vaikuttaa asiaan.
Jokaisen ihmisen kiintymystyyli on seurausta omista kokemuksista.
– Kun on kokemus, että omaan lähestymiseen tai tarvitsevuuteen vastataan, on helpompi lähestyä toisia luottavaisesti. Tällaisen hyvän itsevarmuuden ja miehuuden tai naiseuden pohja luodaan sillä, että vanhemmilla on hyvä ja rakastava suhde lapseensa, psykologi ja pariterapeutti Keijo Markova sanoo.
– Jos on oppinut, että lähestymiseen ei vastata, tuloksena voi olla pyrkimys selvitä omillaan: en tarvitse ketään, en ole riippuvainen. Toisaalta joku saattaa ajatella, että ei ole arvokas ja tulee kuitenkin torjutuksi, jolloin mieluummin jättää lähestymättä kuin kohtaa traumansa jälleen kerran, Markova lisää.
Vaikeudet läheisyyden antamisessa tai vastaanottamisessa näkyvät usein myös fyysisellä tasolla, mikä voi lopettaa suhteen heti alkuunsa.
– Jos mies on ahdistunut, seksi ei onnistu, koska se vaatii erektion. Nykyään tarjolla olevista pillereistä huolimatta miehen haavoittuvuus on pohjimmiltaan hyvin silmiin näkyvää. Muistan jonkun sanoneen, että ensimmäisellä kerralla keksi syyttää humalaa, toisella kerralla selittäminen oli vaikeampaa ja kolmatta kertaa ei tullut, Markova sanoo.
”Kun etsii parasta, hyvä ei käy”
Eräs vanhastaankin tuttu havainto pitää Kontulan hiljattain tekemän parisuhdetutkimuksen perusteella paikkansa ja saattaa vaikuttaa pariutumiseen.
– Naisilla on huomattavasti enemmän odotuksia ja vaatimuksia parisuhteen osalta kuin miehillä. Miehet tyytyvät huomattavasti vähempään ja ovat tyytyväisempiä parisuhteisiinsa. Ehkä he sitten vähän pelkäävät ja ovat varovaisempia solmimaan suhdetta, kun tietävät, että naisilla on näitä odotuksia aika paljon, Kontula sanoo.
– Joku kerran sanoi, että paras on hyvän pahin vihollinen. Eli kun etsii parasta, hyvä ei käy. Ihmisillä on epärealistisia käsityksiä siitä, millainen sen toisen pitää olla, joten potentiaalisia kumppaneita suljetaan pois, Markova lisää.
Vaatimuksia asetetaan joskus myös ulkopuolelta.
– Kun poika tuo tyttöystävän kotiin, äiti näkeekin tässä hirvittävästi vikoja ja haukkuu pystyyn, että ei kelpaa. Tosi asiassa äidille ei kelpaa kukaan, koska silloin hän menettäisi poikansa, jonka varassa itse psyykkisesti on. Jos esimerkiksi oma parisuhde tai sen puuttuminen estää ikätasoisen tunnekontaktin, oma lapsi pitää ”säilyttää itsellä”. Tällaisessa tilanteessa voisi puhua psyykkisestä hyväksikäytöstä, Markova sanoo.
Pakko sopeutua ja tottua
Myös kotoa opittu parisuhteen malli vaikuttaa sitoutumiskykyyn ja -haluun.
– Jos isä antaa hyvän esimerkin, niin poika ajattelee: aa, noin mukavaa on miehen elämä naisen kanssa, minäkin haluan samanlaiseksi kuin isä ja samanlaisen ihanan naisen kuin äiti on. Jos sen sijaan nähdään, että elämä parisuhteessa on yhtä helvettiä, niin eihän kukaan tahdo sellaista seurata, Markova toteaa.
Miehillä on myös suoranaista sitoutumiskammoa.
– Tapio Rautavaaran kappaleessa lauletaan, kuinka mies ”joutui naimisiin, ja sillä lailla Rosvo-Roope hiljaa hirtettiin”. On kauhea ajatus, että menemällä parisuhteeseen muuttuu tossukaksi ja ikään kuin luopuu omasta elämästään, Markova sanoo.
– Kysymys on myös vähän tottumuksesta. Jos on elänyt pidempään yksin, niin siitä tulee totuttu elämäntapa, johon ei oikeastaan osaa toivoa muutosta, Kontula huomauttaa.
Markova komppaa Kontulaa.
– Kun ihminen ajautuu tietynlaiselle uralle, niin hänen on pakkokin sopeutua ja löytää jokin järkevältä kuulostava selitys tai tarina, miksi näin on hyvä. Jos ajattelee, että elämä on ihan tyhjänpäiväistä ja siinä on toiminut ihan hullusti, niin itsensä kanssa ei tule toimeen, Markova sanoo.
