Perheen seitsemän vuoden taistelu - pikkutyttö kieltäytyi syömästä

Kahden vuoden iässä tapahtui kuitenkin jotain, mikä sai perheen arjen sekaisin seitsemäksi vuodeksi.

– Maijan nielu ja suu tulehtui pahoin, ja hän joutui sairaalahoitoon. Sairaalassa hän ei suostunut syömään kipeän kurkun takia, joten hoitaja pakkosyötti hänet siellä. Siihen mennessä syöminen oli ollut mahdotonta tai suoranaista taistelua toista viikkoa, Maijan äiti kertoo.

Pakkosyötöstä seurasi täydellinen kieltäytyminen ruuasta. Maija ei suostunut syömään yhtään mitään, joten hänelle laitettiin nenämaha-letku. Lapsi käytti letkua kahdeksan kuukautta.

– Letku saattoi olla päivän tai pari pois, jos se irtosi pienen lapsen menossa. Lapsi sai letkun kautta energialiuosta, mutta ei lapsi silti jaksanut samalla tavalla juosta kuin muut ikäisensä. Ravintolisät olivat lisäksi todella kalliita, äiti kertoo.

Anoreksia-kirjoista vinkkejä arkeen

Maija kieltäytyi normaalista ruuasta aivan totaalisesti. Joka päivä hänelle katettiin lautanen ja siihen annosteltiin ruokaa, mutta suuhun saakka ei mennyt mitään.

– Maijalla oli ruokaa kohtaan psyykkinen kammo. Osa lääkäreistä puhui syömishäiriöstä ja osa sanoi, että sairaalassa koettu kipureaktio oireili syömisen kanssa.

Vuosien aikana oli myös hetkiä, jolloin jokin ruoka maistui. Äiti tutustui parhaansa mukaan syömisongelmista kertovaan kirjallisuuteen, mutta lähes kaikki oli suunnattu teini-ikäisen vanhemmille.

– Eräässä anoreksiakirjassa puhuttiin turvaruuasta, eli että tehdään yhtä tai muutamaa ruokaa koko perheelle toistuvasti. Kirjan mukaan lapselle ei siis kannattanut tuputtaa kaikenlaisia ruokia. Tämä toimi meillä - teimme ainoastaan kolmea ruokaa.

Lapsen oireilu vaikutti koko perheeseen. Koko elämä pyöri ruuan valmistuksen ja ruokailujen ympärillä.

Äitiä syytettiin lapsen oireilusta

Jo valmiiksi pienikokoinen lapsi laihtui, kun ei saanut syödyksi oikeaa ravintoa. Samalla kuvioihin tuli vanhempien syyttely.

– Lääkärit ajattelivat yhdessä vaiheessa, että syy oirehtimiseen oli meidän äiti-lapsisuhteessa. Lapsi haluttiin ottaa jopa sairaalahoitoon niin, ettemme pariin viikkoon näkisi häntä ollenkaan. Oma järkeni sanoi siinä vaiheessa, että siinähän se lapsen mieli vasta järkkyy, kun kaiken lisäksi äiti hylkää sairaalaan.

Lopulta lääkärit totesivat, että syy syömättömyyteen ei ollut vanhemmissa.

Toisin kuin anoreksiassa, Maijan syömisongelmat eivät liittyneet kaloreihin - lapsi vain koki ruuan ja syömisen todella vastenmielisenä asiana.

– Seitsemän vuotta elimme ahdistavaa aikaa. Vaikka mitä ostaisit, ei mikään kelpaa lapselle. Siinä tunsi itsensä niin huonoksi äidiksi, kun ei saanut ruokittua omaa lastaan. Tiesimme, ettei näin pienelle lapselle pitäisi tulla tällaista. Meillä on isompi lapsi, jonka kautta olimme oppineet, että syömisessä voi olla huonoja kausia, mutta aina jokin ruoka maistuu.

Ruuasta tuli normaali asia

9-vuotiaana ravintolisät loppuivat, ja lapsi alkoi vihdoin syödä normaaleita ruokia. Maija on nyt 12-vuotias, ja syö ja elää täysin normaalisti. Hän on edelleen pienikokoinen ja hänen painoaan seurataan tarkasti.

Perheessä puhutaan avoimesti menneisyyden ongelmista.

– Maija muistaa epämiellyttävät tuntemukset, jotka liittyvät nenämahaletkun käyttöön. Ei hän kuitenkaan osaa selittää, miksi ruoka oli pienempänä niin kammottava asia, niin pitkään, äiti sanoo.

*Jutussa esiintyvän lapsen nimi on muutettu

Kerro oma kokemuksesi tai jutun herättämistä ajatuksista MTV3 Uutisten Facebook-sivuilla.

Suomalaisasiantuntija: 5-vuotiasta ei voi kutsua anorektikoksi

Britannian kammottava anoreksiatilasto - jopa viisivuotiaita sairaalassa

Pikkulasten syömishäiriöiden hoidossa alueellista epätasa-arvoa

Vauvaikäisen syömishäiriö voi synnyttää noidankehän

Pikkulasten syömishäiriöiden määrää vaikea arvioida

Ruuasta kieltäytyvän tytön isä: Syömishäiriöiden hoito ei ole Suomessa ajan tasalla