Tuoreessa kirjassa lapset pääsevät ääneen köyhyystutkimuksessa.
Lapset arvostavat yhdessäoloa, eivätkä heidän odotuksensa ole valtavan ihmeellisiä. Jos opetettaisiin siihen, että se yhdessäolo ja sosiaaliset suhteet ovat tärkeimmät. Näin toteavat Turun yliopiston tutkijat Leena Haanpää ja Enna Toikka kysymykseen siitä, miten köyhät lapset saadaan paremmin mukaan ympärillä olevaan yhteiskuntaan.
Tärkeää on päästä osallistumaan samaan toimintaan, mihin ikätoveritkin.
Harrastusten kautta osallistumista
Nuorten ja lasten harrastustoimintaa helpottava rahoitus on ensi vuodesta eteenpäin vuositasolla 14,5 miljoonaa. Sen tarkoitus on tukea peruskouluikäisten lasten maksuttomia harrastusmahdollisuuksia koulupäivän yhteydessä. Malli esitellään kunnille marraskuussa.
– Näin pystytään tarjoamaan kaikille lapsille mahdollisuus kuulua joukkoon ja harrastaa, Toikka sanoo.
– Silloin myös perheelle jää enemmän aikaa olla yhdessä illalla, Haanpää lisää.
Hän muistuttaa, että kun koronavirus keväällä sulki harrastusmahdollisuudet, monissa perheissä oltiin tyytyväisiä lisääntyneeseen yhteiseen aikaan.
Toikka ja Haanpää olivat mukana kirjoittamassa tänään julkaistua Johanna Kallion ja Mia Hakovirran toimittamaa kirjaa Lapsiperheiden köyhyys ja huono-osaisuus. Toikan ja Haanpään osuus keskittyi vanhempien huono-osaisuuden yhteyteen 4.–6.-luokkalaisten lasten subjektiiviseen hyvinvointiin.
Ei opeteta vertailua
Alakouluikäisten lasten kehitysvaiheeseen kuuluu toisiinsa vertailu. Lapset ovat lisäksi hyvin tietoisia tavaroiden arvosta, joten on tärkeää, etteivät vanhemmat vahvista tätä vertailua.
– Lapsen itsetunnon rakentaminen muiden kuin materian varaan on ihan hyvä suositus. Oman itsearvon ei pidä riippua materiasta ja tavarasta, Toikka sanoo.
Samoin on huomattava, että köyhän perheen lapsi ei automaattisesti voi huonosti – eikä rikkaan perheen lapsi hyvin.