Mitä sanoa surevalle ja miten käyttäytyä hänen seurassaan? Haagan seurakunnan kirkkoherra Marja Heltelä muistuttaa, että se on varsin yksinkertaista.
Ensimmäinen asia: uskalla lähestyä sitä ihmistä, jonka läheinen on menehtynyt.
– Usein ajattelemme, että kunnioitamme surevaa, kun emme ”häiritse”. Tai sitten ei tiedetä, mitä tehdä ja miten. Että tuohan on niin hirveä juttu, ettei siihen osaa sanoa mitään. Mutta siinä ei tarvitsekaan osata sanoa mitään muuta kuin että otan osaa. Se on ihan älyttömän hyvä ilmaisu, ja se riittää, Marja Heltelä sanoo.
– En ole kuullut kenenkään, jolle on tapahtunut äkillinenkin poismeno perheessä, kokeneen ihmisten osanottoja muuna kuin hyvänä asiana.
Surua ei pidä lakaista maton alle.
– Ole vierellä ja siedä sitä, kun toinen itkee. Sureva ehkä toistaa koko ajan jotakin samaa asiaa, eikä siihenkään tarvitse sanoa kuin ”niin, niin”.
Surevan ovella voi käydä viemässä esimerkiksi kortin, kukkia tai ruokaa.
– Jos pyydetään sisään, niin menee, ja jos ei pyydetä, niin ei mene. Ne tilanteet kertovat sen, eikä niitä voi harjoitella. Sinne pitäisi vain uskaltaa mennä, olla ihminen toiselle ihmiselle, Heltelä sanoo.
– Voi myös soittaa ja jättää ääniviestin. Jollei kukaan vastaa, niin ei vastaa, mutta jättää sen viestin. Tekstarit ja Facebook käyvät ehkä kaukaisemmille tuttaville.