Nelikymppinen Konsta työnsi ensimmäiset kolikot peliautomaatteihin jo markka-aikaan, 12-vuotiaana. Automaatit pysyivät mukana kuvioissa läpi opiskelu- ja armeija-ajan ja edelleen työelämässäkin.
– Vähitellen se riippuvuus kehittyi. Kyllä mä vuosien mittaan lopulta hakkasin niihin aika lailla kaikki liikenevät rahani. Ja hakkasin välillä nekin rahat, joita ei olisi voinut sinne pistää. Katto on aina ollut pään päällä, mutta vuokrat oli kyllä aika usein rästissä, Konsta (nimi muutettu) muistelee STT:lle.
Nettipelit, pahat pelit
Nettipelien tulo vei Konstan pelaamisen niin sanotusti "nextille levelille". Rahaa pelaamiseen piti saada pikavipeillä, joita tuli otettua niin paljon, että lopputuloksena oli lopulta kuusinumeroinen summa ulosotossa. Pelaaminen toi mukanaan myös avioeron.
Lue myös: Rahapeliuudistus ei vähentänyt pelihaittoja – päinvastoin: "On henkilöitä, joiden tilanne on entistä kärjistyneempi – hirveän vaikeaa, jos ei pääse ulos edes kaupasta törmäämättä automaattiin"
Vuosikymmeniä kestäneen pelaamisen jättäminen ei käynyt helposti.
– Aika lailla kaikki hoitomuodot on tullut käytyä läpi laitoshoidosta lukien. Vertaistuki ja Peluurin palvelut olivat sitten lopulta ne, jotka auttoivat kuiville. Konsta kertoo.
Pari repsahdusta
Konsta kertoo nyt olleensa paria repsahdusta lukuun ottamatta pelaamatta reilun vuoden. Hän toivoo, että kansalaisaloite peliautomaattien poistamisesta menisi eduskunnan käsittelyyn ja myös etenisi.
– Ei automaatteja monessa muussakaan maassa saa pelata kuin kasinoissa. Ei varmaan ole lapsillekaan hyväksi, jos niitä aina kaupassa käydessään näkee.
Veikkaus on mainostanut palvelujaan mainoslauseella Iloa elämään. Slogan saa Konstan naurahtamaan surullisesti.
– Joo, ei se ihan kyllä niin ole. Tervetuloa iloitsemaan mun kanssa.