Viikon jatkunut neuvottelurumba massiivisessa messukeskuksessa Pariisin pohjoispuolella on ollut vasta lämmittelyä. Kaikki keskeiset kysymykset kansainvälisen ilmastosopimuksen syntymiseksi ovat yhä auki.
Neuvottelut käynnistyivät toden teolla maanantaina, kun ympäristöministerit käärivät hihansa virkamiesten vetovastuun jälkeen. Kokouksen pitäisi päättyä perjantaina, mutta kokeneet neuvottelijat ovat varautuneet patjojen kanssa yliajalle.
Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, sopimus voisi syntyä pihtisynnytyksenä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, ennakoi eräs neuvotteluja seuraava EU-lähde Pariisissa.
Ympäristöministerit ratkovat seuraavat päivät avoimia kohtia pienryhmissä ja kahdenvälisissä istunnoissa. Yksi keskeisimmistä kiistanaiheista liittyy odotetusti maiden väliseen vastuunjakoon. Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) edustaa EU:ta tähän pureutuvassa ryhmässä yhdessä Saksan-kollegansa kanssa.
– Tämä on koko sopimusta läpileikkaava kysymys, Tiilikainen sanoi toimittajille Pariisissa.
Vanha kahtiajako jäytää
Kiistakysymyksiä ratkotaan neljässä pienryhmässä
- Ilmastokokousta isännöivä Ranska siirsi neuvottelut viikonloppuna neljään pienryhmään, jotka pureutuvat kokouksen vaikeimpiin kysymyksiin.
- Yksi ryhmä etsii ratkaisuja kehitysmaiden ja teollisuusmaiden väliseen vastuunjakoon. Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) on yksi EU:n neuvottelijoista kyseisessä ryhmässä.
- Toinen ryhmä käsittelee lupausten toimeenpanoon liittyviä erimielisyyksiä eli sitä, millä ehdoilla osapuolet saadaan sitoutettua sopimukseen mukaan.
- Kolmas ryhmä pureutuu sopimuksen kunnianhimoon. Maiden ilmastolupauksia pitäisi pystyä säännöllisesti seuraamaan ja sopimukseen olisi määriteltävä pitkän aikavälin tavoite päästövähennyksistä. Se olisi tärkeä viesti yksityiselle sektorille, joka perää poliitikoilta jatkuvuutta investointipäätösten pohjaksi.
- Neljäs ryhmä paneutuu toimenpiteisiin, jotka pitäisi tehdä jo ennen sopimuksen voimaantuloa eli vuotta 2020.
Ministerit ovat mahdottomalta näyttävän haasteen edessä: viikon sisällä pitäisi päästä irti kahtiajaosta, joka on laahannut ilmastoneuvotteluissa mukana 1990-luvulla lähtien. Jako perustuu vuonna 1992 tehtyyn erotteluun teollisuusmaiden ja kehitysmaiden välillä.
Vain teollisuusmaille on asetettu velvoitteita. Kehitysmaiden ryhmässä ovat muun muassa Kiina ja Intia, joiden elintaso on noussut valtavasti viime vuosikymmeninä. Kiina on noussut maailman eniten saastuttavaksi maaksi, jonka osuus globaaleista päästöistä on yli viidennes. EU:n osuus on laskenut alle kymmeneen prosenttiin.
EU:n ja Yhdysvaltain keskeinen viesti on, että vastuunkantajien eli ilmastotavoitteiden rahoittajien joukkoa on laajennettava koskemaan myös Kiinaa ja Intiaa. Kiina on jo kokouksen alla antanut rahoituslupauksia, mutta neuvottelupöydissä maa puolustaa sitkeästi vanhaa kahtiajakoa.
Tiilikainen on varovaisen toiveikas urakan edessä. Hän kuvailee neuvotteluasetelmia siirtelemällä paperipinoja pitkin pöytää Suomen delegaation tiloissa.
– Tällä hetkellä liikahdellaan siten, että joku antaa vähän yhdestä kulmasta myöten ja nämä tulevat pikkuisen lähemmäs toisiaan. (Pienryhmien vetäjien) tehtävä olisi ehkä räväyttää tuohon sellainen ratkaisu, että kaikilla olisi yhtä pitkä matka tulla vastaan.