Pariisissa viikon kuluttua alkava ilmastokokous ei ole ainutlaatuinen vain siksi, että se kokoontuu terrori-iskujen jälkimainingeissa.
Kehitys- ja teollisuusmaiden kiista oikeudenmukaisesta taakanjaosta sekä YK-neuvotteluiden vaikea yksimielisyyden vaatimus ovat ennallaan, mutta lähtöasetelmissa on myös paljon uutta.
Kaikki mukaan omin eväin
Ensimmäistä kertaa on tavoitteena solmia maailmanlaajuinen sopimus, joka velvoittaa kaikkia – mutta niin, etteivät kaikki tee samaa. Mailta on pyydetty ennakkoon ilmoitusta aiotuista ilmastotoimista.
Viikko ennen kokousta ilmoitus oli saatu jo yli 160 maalta, joiden yhteenlasketut kasvihuonekaasut kattavat 90 prosenttia maailman päästöistä.
– Nyt ei kuvitella, että ollaan menossa neuvottelemaan Pariisiin päästösopimusta, vaan nämä ovat semmoiset nyyttikestit, joissa kaikki maat saivat kotona pohtia mitä tekee mieli tehdä ja tuoda sitten sen neuvotteluihin, kuvaa Greenpeacen ilmastovastaava Kaisa Kosonen.
Valtionjohtajat kokoontuvat Pariisiin aiemmasta poiketen heti kokouksen alkajaisiksi 30. marraskuuta eikä vasta lopuksi. Pääministereiden ja presidenttien toivotaan antavan kunnon alkusysäyksen neuvotteluille, jotka kestävät virkamiestasolla vain viikon.
– Tilanne etukäteen annettujen lupausten suhteen on erinomainen, mutta neuvottelutilanne on haastava. Meillä on vähän aikaa ja paljon isoja kysymyksiä ratkaistavana, arvioi Suomen pääneuvottelija Harri Laurikka ympäristöministeriöstä.