Pariisissa viikon kuluttua alkava ilmastokokous ei ole ainutlaatuinen vain siksi, että se kokoontuu terrori-iskujen jälkimainingeissa.
Kehitys- ja teollisuusmaiden kiista oikeudenmukaisesta taakanjaosta sekä YK-neuvotteluiden vaikea yksimielisyyden vaatimus ovat ennallaan, mutta lähtöasetelmissa on myös paljon uutta.
Kaikki mukaan omin eväin
Ensimmäistä kertaa on tavoitteena solmia maailmanlaajuinen sopimus, joka velvoittaa kaikkia – mutta niin, etteivät kaikki tee samaa. Mailta on pyydetty ennakkoon ilmoitusta aiotuista ilmastotoimista.
Viikko ennen kokousta ilmoitus oli saatu jo yli 160 maalta, joiden yhteenlasketut kasvihuonekaasut kattavat 90 prosenttia maailman päästöistä.
– Nyt ei kuvitella, että ollaan menossa neuvottelemaan Pariisiin päästösopimusta, vaan nämä ovat semmoiset nyyttikestit, joissa kaikki maat saivat kotona pohtia mitä tekee mieli tehdä ja tuoda sitten sen neuvotteluihin, kuvaa Greenpeacen ilmastovastaava Kaisa Kosonen.
Valtionjohtajat kokoontuvat Pariisiin aiemmasta poiketen heti kokouksen alkajaisiksi 30. marraskuuta eikä vasta lopuksi. Pääministereiden ja presidenttien toivotaan antavan kunnon alkusysäyksen neuvotteluille, jotka kestävät virkamiestasolla vain viikon.
– Tilanne etukäteen annettujen lupausten suhteen on erinomainen, mutta neuvottelutilanne on haastava. Meillä on vähän aikaa ja paljon isoja kysymyksiä ratkaistavana, arvioi Suomen pääneuvottelija Harri Laurikka ympäristöministeriöstä.
Suursaastuttajat vahvasti mukana
Kokous tuskin jää tuloksettomaksi, koska useat avainvaltiot, kuten Kiina ja Yhdysvallat, ovat tällä kertaa vahvasti mukana.
On tosin epäselvää, miten kirjavat lupaukset saadaan ujutettua Pariisin päätöksiin. Todennäköisesti ne eivät ole mukana itse sopimustekstissä, joka on vahvistettava maiden parlamenteissa, vaan niin ikään Pariisissa hyväksyttävässä kokousosapuolien ei-sitovassa päätöksessä.
Yhdysvallat tuskin hyväksyy sitovaa kansainvälistä sopimusta – mikä ei välttämättä tarkoita, etteikö maa toteuttaisi lupaamiaan toimia. Monien muidenkin lupaukset toteutuvat Pariisin lopputuloksesta huolimatta.
– Muotoasiaan ei kannata loppupeleissä hirveästi takertua vaan enemmän siihen, voidaanko luottaa niihin lupauksiin mitä annetaan, erityisesti rahoituslupauksiin, Kosonen sanoo.
Suomen Luonnonsuojeluliitto puolestaan korostaa maaperän luomista jatkotoimille.
– On tärkeää, että sopimus luo kehikon jatkotoimille. Meidän pitää myös pystyä tekemään vahvoja hillintätoimia jo ennen vuotta 2020 (sopimuksen voimaantuloa). Myös tästä neuvotellaan Pariisissa, kertoo suojeluasiantuntija Hanna Aho Suomen luonnonsuojeluliitosta.
Sanktioita lupauksista lipsujille?
Toisin kuin aiemmin, Pariisin kokous ei ole pääte- vaan lähtöpiste. Esimerkiksi EU ja Suomi haluavat, että annettujen lupausten toteutumista seurataan ja toimia tehostetaan viiden vuoden välein.
Samalla kannalla ovat myös ympäristöjärjestöt, jotka haluavat tehostamisen johtavan päästöjen nollaantumiseen jo vuoteen 2050 mennessä. Valtioiden nykyisten ennakkolupausten pohjalta enintään kahden asteen lämpenemistavoite vuoteen 2100 mennessä jäisi haaveeksi.
Myös elinkeinoelämä on hyvin kiinnostunut seurannasta, jos Pariisin sitovan sopimuksen pääsisällöksi lopulta jää köyhemmille maille ohjattava ilmastorahoitus.
Riski rahoituksen menettämisestä voisi tarjoa sanktiomekanismin, joka kansainvälisen sopimuksen noudattamatta jättämisestä muuten puuttuu.
– YK:lla ja mailla täytyy olla keinot ja menetelmät millä seurata, että rahat menevät oikeaan paikkaan ja maat tekevät päästövähennystoimia eivätkä nauti avoimesta piikistä, linjaa EK:n johtava asiantuntija Mikael Ohlström.
Jotta asiat eivät olisi liian helppoja, Pariisissa neuvotellaan myös vuonna 2020 alkavaa sopimuskautta edeltävistä lähiajan toimista. Eikä syyttä: jos lämpeneminen halutaan rajoittaa enintään kahteen asteeseen, maailmanlaajuisten päästöjen pitäisi kääntyä selvään laskuun jo viiden vuoden kuluttua.
– Tämä vaatisi nopeita, kaikkia maita koskevia toimenpiteitä päästöjen vähentämiseksi, sanoo professori Ari Laaksonen Ilmatieteen laitokselta.
Virkamiesvaiheen jälkeen paikalle saapuvat toisen kokousviikon alussa myös ympäristöministerit. Sopimustekstin pitäisi olla valmis 9. joulukuuta, jotta se ehdittäisiin kääntää ja allekirjoittaa toisen kokousviikon loppuun mennessä.