Pari havaintoa olympiakisoista

Lämpötila täydessä baarissa on jotain +30. Televisioissa Greg Rutherford - piti tarkistaa nimi netistä, eikä varmaan moni Maple Leafin asiakkaistakaan osaisi sitä kertoa - läimii käsiään päänsä päällä yhteen. Koko baari tarttuu ja taputtaa. Hyppy menee pieleen, mutta kultamitalisti saa reilut aplodit.

Oma kisaturistiryhmämme ottaa huikat kylmää Molson -olutta.

Toinen urheilubaari Kings Roadilla on täynnä sunnuntaina iltapäivällä. Andy Murray pelaa tenniksen olympiakullasta ja vie sveitsiläistä Federeriä. Baariyleisö elää pelin mukana yhtä hyvin kuin Murray pelaa. Kultamitali jaetaan vartti ottelun loppumisen jälkeen, suuri osa yleisöstä laulaa kansallislaulun ja katoaa sitten ravintolasta. Murray nousi brittien suosikkipojaksi purskahdettuaan itkuun Wimbledon tappion jälkeisessä haastattelussa.

Sama yhteislaulu tapahtuu Hyde Parkin jättimäisessä kisapuistossa sunnuntai-iltana, kun pitkänmatkanjuoksija Mo Farah saa mitalinsa. Alue tuntuu melkein yhtä isolta Munchenin Oktoberfestin teltta-alue. Todellisuudessa se ei taida sitä olla, koska vaikka Hyde Park (142 hehtaaria) on reilut kolme kertaa isompi kuin Oktoberfestin alue (42 hehtaaria), niin olympiapuisto on ehkä kymmenen hehtaaria.  Esplanadin puisto Helsingissä on vajaa kaksi. Usain Boltin kultajuoksua seurasi puistossa kymmeniä tuhansia ihmisiä.

Kansallistunne huokuu Lontoossa, ainakin tiedotusvälineissä, mutta katukuvassa näkyy myös paljon Team GB -asuja.

Brittien kisat ovat menneet erinomaisesti ja BBC-olympiakanavat hehkuttavat jokaista mitalia. Maan posti maalaa kultamitalistien kotikaupungeissa yhden postilaatikon kultaiseksi. Dramaattinen ele, koska ne nyt sentään ovat olleet punaisia vuodesta 1874…

Turvatarkastukset eivät ole olleet ongelma. Jonoja ei ole ollut nimeksikään sen paremmin Wembleyllä, Excel-keskuksessa, rantalentiksen stadikalla tai itse olympiapuistossa. Tarkastuspisteitä on yksinkertaisesti vain niin paljon, että asiat toimivat.

Wembleyllä jalkapallon pudotuspelissä katsojia oli 82000, vaikka ottelu oli Meksiko-Senegal.  Muutenkin kaikki tapahtumat tuntuvat olevan loppuunmyytyjä. Olympiapuistossa ihmisten määrä on jotain uskomatonta. Liikenne toimi kuitenkin kohtuullisesti.

Liput eivät ole aivan halpoja. Wembleyn futismatsiin ne maksoivat 45 puntaa, painikisaan 85, käsipallon pudotuspeliin 75, mutta rantalentopallon semifinaaleihin 110. Ei ihan halpaa.

Suomalaisten seuraaminen onnistuu ainoastaan netin kautta. Naisten maratonin sijalle 80+ sijoittuneet eivät näy televisiossa, eikä sen paremmin seipään tai korkeuden karsinnat.

Brittiläinen The Times on haastatellut parin vuoden takaisen Balco-dopingskandaalin päähenkilöä Victor Contea.  Miehen arvio on tyly: 60 prosenttia olympiaurheilijoista käyttää dopingia. Ilmeisesti suomalaiset kuuluvat tuohon 40 prosenttiin, mikä on hyvä asia.