Rap-artisti Paleface korostaa, että kaikki yhteiskunnassa tapahtuvat asiat heijastuvat myös rap-musiikkiin.
Helsingin Kaivohuoneella juhlitaan 23. syyskuuta Suomiräpin 40-vuotissyntymäpäiviä. Tyylilaji on rantautunut Suomeen vuonna 1983, mutta Yhdysvalloissa rap-musiikki sai alkunsa jo 10 vuotta aiemmin.
– Koko hip hopin genre, amerikkalainen musatyyli täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Sen lasketaan alkaneen vuonna -73 Bronxissa, New Yorkissa, koulunaloitusjuhlissa. Suomalaiset ovat olleet siis messissä lähes koko ajan. Suomessa julkaistiin kaksi sellaista voisiko sanoa alkeellista hip hop -kokeilua vuonna 1983, rap-artisti Paleface kertoi MTV Uutisille Kaivohuoneella 23. syyskuuta.
– Toinen niistä oli General Njassan, eli Jyrki Jantusen, elektrofunk-kokeilu I'm Young, Beautiful And Natural ja sitten rock-laulaja Kojo ja Billy Carson tekivät Whatugonnado-nimisen biisin samana vuonna. Varsinainen skene alkoi ehkä muotoutua pari vuotta sen jälkeen, kun graffitit ja breakdance tulivat Suomeen, Paleface jatkoi.
Rap-musiikissa on kautta aikojen kuultu hyvin misogynistisiakin sanoituksia, jotka aliarvostavat naisia ja sisältävät jopa naisvihaa. Paleface ajattelee koko yhteiskunnan olevan valitettavasti aika misogynistinen.
– Se heijastuu myös räppiin. Räppiä yritetään aina välillä nostaa tikunnokkaan syystä sun toisesta. Mutta meidän pitäisi ajatella, ettei rap ole irrallaan muusta maailmasta, vaan se heijastaa ja sillä tavalla voimistaakin tiettyjä juttuja. Sen lisäksi siellä on monenlaisia virtauksia ja ajattelua. On yhteiskunnallista alavirtausta ja toisaalta hyvin itsekeskeisenä, menestyksen liturgiana näyttäytyvää juttua. Niin kauan, kun yhteiskunnassa on väkivaltaa, syrjintää ja vaikka päihteitä, niin ne näkyvät myös räpissä, Paleface kertoi.
Paleface on 8- ja 12-vuotiaiden tyttärien isä. Rap-maailmasta hän haluaa opettaa heille erityisesti yhden asian: tee se itse -mentaliteetin.
– Emme koskaan vaatineet mitään, vaan haluttiin tehdä itse se juttu. Se on mielestäni se suurin opetus räpissä. Räppi on alun perin hyvin marginalisoidun ja syrjitynkin kansanosan, eli afroamerikkalaisten, musiikkia, jotka elivät suhteellisen köyhissä olosuhteissa New Yorkin esikaupungeissa. Siellä ei ollut kalliita harrastusmahdollisuuksia, eikä edes harrastusvälineitä, ei mahdollista saada soitonopetusta tai ostaa instrumentteja. Silloin syntyi hip hopin estetiikka: luo jotakin tyhjästä. Toivon, että lapseni sen muistavat ja oppivat, Paleface kiteytti.