Serbian Belgradissa on monenlaisia todellisuuksia. Päärautatieaseman läheisestä hylätystä varastorakennuksesta löytyy yksi todellisuus. Siellä on niinkin nuoria kuin 10-vuotiaita poikia lämmittelemässä nuotion ääressä. He ovat nälkäisiä ja kylmissään.
Varastorakennuksessa vierailee usein serbialaisia miehiä, jotka maksavat pojille seksistä. Miehet tietävät poikien olevan niin köyhiä, että he tekevät mitä tahansa rahasta.
– Miehet tuleva tänne ja ryhtyvät juttusille. He kysyvät, kuinka paljon poika haluaa rahaa. Sitten he antavat halutut setelit ja tekevät pahoja asioita, afganistanilainen 16-vuotias Navid kertoo ThomsonReuters-säätiön haastattelijalle.
Navidin mukaan miehet voivat tarjota seksipalveluista 2 000 Serbian dinaaria, mikä on noin 15 euroa.
Navidin ystävä Ali sanoo, että hän ei syytä poikia siitä, että he myyvät ruumistaan elääkseen.
– He nukkuvat nälkäisinä täällä. On kylmää eikä heillä ole yhtään mitään, ei rahaa eikä mitään, 16-vuotias Ali sanoo tulkille.
Lapset juuttuneet rahattomina Serbiaan
Sadat Serbiaan viime vuonna tulleet pakolaislapset Afganistanista, Pakistanista, Irakista ja Syyriasta ovat juuttuneet Serbiaan, josta he eivät pääse eteenpäin. Monet haluaisivat Länsi-Eurooppaan, mutta rajat ovat pääosin kiinni. Useimmiten rahat ovat päätyneet ihmissalakuljettajille, jotka ovat tuoneet pojat Serbiaan saakka.
YK:n lastenavun rahasto Unicef sanoo, että monet näin tulleet lapset joutuvat prostituutioon tai raiskausten uhriksi.
Noin 7 000 pakolaista asuu tällä hetkellä Serbiassa. Heistä 1 100 asuu hylätyissä varastoissa ja vastaavanlaisissa rakennelmissa Belgradin liepeillä. Arvion mukaan noin 10 prosenttia Serbiassa asuvista pakolaista on lapsia, joilla ei ole vanhempia mukana.
Viime vuoden pakolaiskriisin aikana Serbia oli pääasiassa kauttakulkumaa Länsi-Eurooppaan. Sadat tuhannet ihmiset käyttivät läpikulkureittiä. Reitti käytännössä sulkeutui maaliskuussa, mutta Serbian viranomaisten mukaan tästä huolimatta yli satatuhatta ihmistä on maaliskuun jälkeenkin kulkenut ihmissalakuljettajien avustuksella Serbian läpi EU:n alueelle.
Ruokana heinää, juomana likavettä
Alin mukaan matka on maksanut hänelle tähän mennessä noin 9 500 euroa. Matkan aikana hänet on hakattu Bulgariassa ja hänen on täytynyt syödä heinää ja juoda likavettä selvitäkseen.
– Olin vähällä pyörtyä janoon. Mutta jos en olisi jatkanut kävelemistä, ihmissalakuljettajat olisivat tönäisseet minut tien sivuun.
Navid sanoi puolestaan lähteneensä Eurooppaan paremman elämän toivossa sen jälkeen, kun itsemurhapommittaja herätti kauhua hänen kotikaupungissaan Afganistanissa.
– Äitini sanoi, että jos menen kaupunkiin, siellä on taisteluja. Jos menen kouluun, sinne laitetaan pommi, joka räjähtää. Päätimme sitten, että minun täytyy lähteä jonnekin muualle, Navid sanoi.
Navid nukkuu varastorakennuksen betonilattialla, jossa on vanha patja. Navid ja Ali eivät halunneet mennä viralliseen vastaanottokeskukseen, koska pelkäävät viranomaisten palauttavan heidät takaisin Afganistaniin.
Hallituksen vetämässä keskuksessa on yli 6 000 pakolaista, heistä useimmat naisia ja lapsia.
Serbian vastaanottokeskuksiin tulee noin sata uutta pakolaista päivittäin. CARE International -järjestön mukaan keskukset ovat nopeasti täyttymässä.
– Määrät eivät vaikuta suurilta. Mutta toisaalta Serbian kaltainen maa, jossa ihmiset eivät ole kovin varakkaita ja maassa on paljon työttömyyttä, niin tällaiset määrät ovat suuria, yhdistyksen vastaava Sumka Bucan sanoo.
– On hyvin vaikeaa toimia tällaisessa tilanteessa ilman kansainvälistä apua.
Pakolaiset pelkäävät karkotuksia
Bucanin mukaan huonot asuinolosuhteet virallisten vastaanottokeskusten ulkopuolella ja karkottamisen pelko ajavat monet epätoivoiset pakolaiset ihmissalakuljettajien käsiin.
– Kyse on hyvin tuottoisasta bisneksestä. He riistävät ihmisiä, mutta vaikuttaa siltä, että pakolaisilla ei ole hirveästi vaihtoehtoja, Bucan sanoo.
Alin mukaan kovista hinnoista huolimatta hän aikoo maksaa salakuljettajille päästäkseen Ranskan kautta Britanniaan.
– Haluan elää Britanniassa ja opiskella siellä. Toivon pääseväni päämäärään turvallisesti, hän sanoo.
Artikkeli on hyväntekeväisyysjärjestö ThomsonReuters-säätiön tuottama ja Lin Taylorin ja Valeria Cardin kirjoittama.