Alepposta sotaa paennut Abdullah pitää sylissään viiden kuukauden ikäistä poikavauvaa, samaan aikaan kun perheen äiti on jonottamassa ruokaa Idomenin pakolaisleirillä. Perhe on tehnyt matkaa isovanhempien kanssa jo yli kuukauden. Sota on tuhonnut heidän kotinsa ja kaikki ympäristön talot täysin.
– Emme voi palata sinne. Siellä ei ole mitään jäljellä, eikä minulle ole siellä myöskään mitään töitä, Abdullah sanoo.
Mutta entä jos Balkanin reitti suljetaan ja matka katkeaa tänne Pohjois-Kreikkaan Idomenin leiriin?
– Emme aio luovuttaa. Pyrimme Saksaan niin kauan kunnes pääsemme sinne. Naapurimme ovat jo siellä, Abdullah sanoo päättäväisenä.
Ikävä kyllä asia ei ole Abdullahin käsissä. Rajan yli Makedoniaan päästetään yhä vähemmän väkeä, noin 100 ihmistä päivässä. Ja sieltä eteenpäin on vielä vaikeampi päästä.
