Jukka ajautui teini-ikäisenä päihteiden pariin, mikä johdatti miehen vielä suurempiin vaikeuksiin. Sumuinen 90-luku päättyi vankilatuomioon. Seitsemän vuotta sitten Jukka sai mahdollisuuden ottaa uuden suunnan elämässään.
Jukka syntyi työläiskotiin, jossa ei ollut vaurasta, mutta perusasiat olivat kunnossa. Isä oli paljon pois kotoa työnsä puolesta ja äiti toimi seurakunnan rukoushuoneen isännöitsijänä. Jukka tutustui jo lapsena hengellisiin asioihin, jotka kuitenkin unohtuivat murrosiän myötä.
– Oli iso muutos siirtyä 60 oppilaan alakoulusta 1 000 oppilaan yläkouluun. Piti näyttää, ettei tässä olla mitään maalaisia, Jukka muistaa.
Jukka oli 13-vuotias, kun hän kokeili ensimmäisen kerran alkoholia. Kahdeksannella luokalla hän imppasi kavereidensa kanssa koko vuoden.
Peruskoulun jälkeen Jukka oli pari vuotta töissä maanviljelijöillä saadakseen omaa rahaa. Viikonloput sekä jotkut arki-illat kuluivat viinan parissa. Jukka valmistui vuoden pituiselta maanrakennuskurssilta samoihin aikoihin, kun sai ajokortin.
– Olin nuorimmasta päästä ja imin väärät vaikutukset. Silloin oli kovaa juomista. Ajoin paalutuskonetta armeijaan asti. Silloin alkoholi alkoi jo hieman haitata työtä, Jukka sanoo.
Sumussa ja humussa
Jukka muutti Pohjois-Suomeen töiden perässä. Hän löysi seurustelukumppanin ja jäi tämän luokse asumaan. Parille syntyi poika vuonna 1986. Jukalla oli lyhyitä työsuhteita rakennuksilla.
– Se oli päihdekeskeistä elämää. Ei minusta ollut vastuuta kantamaan, Jukka myöntää.
Vuonna 1989 Jukka teki pitkiä päiviä töissä. Kerran hän tuli kotiin humalassa ja yritti hirttäytyä. Puoliso tuli paikalle ajoissa, ja mies saatiin elvytettyä. Pari vuotta myöhemmin Jukka ajoi autolla metsään, ja hänen selkärankansa murtui kolmesta kohtaa. Hän ei pystynyt enää tekemään töitä kuten ennen.
– Tuli tehtyä pieniä kolttosia. Ajelin humalassa autolla ja tein pieniä varkauksia, joista minut tuomittiin vuonna 1996. Sain ensikertalaisena noin vuoden tuomion, Jukka kertoo.
Kun hän palasi vankilasta kotiin, sosiaalityöntekijät antoivat perheelle kaksi vaihtoehtoa: joko poika huostaanotetaan tai koko perhe menee yhdessä hoitoon.
Jukka oli kuullut Kan-kodista eli Kristillisen alkoholisti- ja narkomaanityön järjestämästä kodista. Perhe pääsi sinne hoitoon puoleksi vuodeksi, ja kaikki näytti menevän hyvin.
Vakava tuomio
Perhe kotiutui ja muutti lähelle Jukan syntymäpitäjää. Jukka ajautui taas ryyppyporukoihin.
– Toukokuussa 1998 puukotin yhtä ryyppykaveria, ja hän kuoli. Sain tuomion taposta. Siinä vaiheessa erosimme puolisoni kanssa. Poika oli 11-vuotias, Jukka muistelee.
Hämeenlinnan vankilassa Jukka oli mukana tappelussa, jossa kuoli yksi vanki. Se pidensi hänen kakkuaan. Kaiken kaikkiaan tuomion pituus oli 12,5 vuotta, joista kiinnioloaikaa oli lopulta 8,5 vuotta.
Jukka päätyi mutkien kautta Turun vankilaan, jossa hän paloi loppuun. Pienen valonpilkahduksen elämään toi ilmoitus mahdollisuudesta päästä Vaasan vankilan kristilliselle osastolle. Jukka haki ja pääsi sinne puoleksi vuodeksi.
Vuoden 2005 alussa hän tuli uskoon.
– Ajattelin, että olen epäonnistunut, enkä kelpaa enää Jumalalle. Ryhmässä oli kuitenkin muita, joilla oli samoja ajatuksia, ja oli helpottavaa keskustella heidän kanssaan. Se oli kokonaisvaltaista hoitoa, Jukka summaa.
Uskonratkaisua seuraavana päivänä kaverit ihmettelivät, mitä Jukalle on tapahtunut. Hänessä tapahtunut sisäinen muutos näkyi myös ulkoisessa olemuksessa. Viha ja katkeruus olivat poissa.
Uusi elämä
Kristillinen osasto toimi ponnahduslautana parempaan elämään. Viimeisen vankeusvuoden aikana Jukka ystävystyi helluntaiseurakunnan pastorin kanssa ja vapauduttuaan muutti seurakunnan yläkertaan.
– Pääsin suoraan tukijoukkojen yhteyteen, hän toteaa.
Jukka oli tutustunut Minnaan, jonka kanssa hän meni naimisiin pian vapauduttuaan. Jukalle on merkittävä asia, että myös hänen vaimonsa on uskossa. Jukka oli aluksi työttömänä, mutta raha-asiat järjestyivät niin hyvin, että hän sai vanhat velat maksettua.
Vuoden 2007 lopussa Jukka osallistui ATK-kurssille ja teki vapaaehtoistyötä Kan-kodilla. Toiminnanohjaaja ehdotti, että Jukka voisi opiskella päihdetyöntekijäksi. Jukka pänttäsi ensin koulussa, josta siirtyi sitten Jyväskylän katulähetykseen oppisopimuskoulutukseen. Parin vuoden päästä Jukka sai päihdetyön ammattitutkinnon.
– Olin sairastunut C-hepatiittiin, ja hoito vaikutti mielialoihin, joten oli vaikea keskittyä kouluun. Oli suoranainen ihme, että pääsin läpi, Jukka sanoo.
Vuoden 2010 elokuusta asti Jukka on toiminut Kauhavan Sininauha ry:n työtoiminnan ohjaajana. Töihin pääsy on ollut Jukalle merkittävä asia, sillä 90-luvulla hän ei pystynyt tekemään töitä ollenkaan. Ja vankilassa olleelle työnsaanti ei ole itsestäänselvyys. Jukka toimii myös Helluntaiseurakunnan vankilalähettinä.
Ihmissuhteet kuntoon
Ennen Jukan pään täyttivät ajatukset, mistä saisi alkoholia, lääkkeitä tai huumeita. Nyt himo on kadonnut, eikä hänen tee enää mieli moisia mömmöjä.
Jukka on saanut kuntoon myös ihmissuhteitaan. Hän ei ollut pitkään aikaan yhteydessä veljeensä ja äitiinsä, mutta nyt heillä on hyvät välit. Jukka tapaa myös aikuisiän saavuttanutta poikaansa.
Useat entiset kaverit eivät halua olla tekemisissä Jukan kanssa, mutta tilalle on syntynyt uusia ystävyyksiä, joista saa tukea.
– Puolestani on rukoiltu pienestä pitäen, ja näköjään jossain vaiheessa se alkaa vaikuttaa. Nyt olen viimein alkanut nauttia elämästäni.
Studio55.fi/Anette Lehmusruusu
Kaunon hurja kokemus: Elin 50 päivää pelkällä valoravinnolla
Kuvat: Colourbox.com
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.