Osallistumisen kokemus houkutti katsomaan lähetystä kassahihnalta – "Voi myös tyydyttää tirkistelyn tarvetta"

Kauppahihnalla soljuu peruselintarvikkeita, kukkia ja muuta päivittäistavarakaupan valikoimasta löytyviä tuotteita. Ostosvirtaa oli mahdollista seurata juhannusaattona tunteja. Kassahihna keräsi yllättävän suuren yleisön sekä television että some-kanavien ääreen.

– Sitähän on katsottu varmasti television puolella, mutta ennen kaikkea tuolla Facebookissa, joka mahdollista live-lähetykset. Se näkyi videokäynnistysten määrästä, joka ylitti käsittääkseni miljoonan, kertoo Martti Lindholm, Digitaalisen vuorovaikutuksen strategi Ellun Kanoista.

Somehitti ei syntynyt itsekseen, vaan sen takana oli tehokas ja uudenlainen markkinointikeino.

Me halutaan yleensäkin meidän markkinoinnilla herättää keskustelua meidän palveluista. Ja tässä tällä kertaa nyt sitten meidän Prisman aukioloajoista erityisesti, sanoo julkaisujohtaja Anne Sassi-Leivonen SOK-Mediasta.

Yhteisölliseksi tapahtumaa voi kuvata sen vuorovaikutteisuuden vuoksi.

– Ehkä se, että ihmiset pääsevät osallistumaan yhdessä erilaisiin asioihin ja keskusteluihin on tässä tärkeää. Nyt tarjottiin hyvä puheenaihe, josta keskustella vaikka juhannusaaton vieton keskellä, sanoo Lindholm.

Helsingin yliopiston mediatutkija Anu Koivunen ei kuitenkaan halua puhua leirinuotio-ilmiöstä.

– Ei tämä ollut leirinuotiota. Tämä oli ihan hyvä markkinointitapahtuma, josta tuli monta hyvää juttua ja luulisin, että mainostaja on ihan tyytyväinen, sanoo Koivunen. Hän sanoo, että isojen mediatapahtumien syntymiseen tarvitaan myös sosiaalista mediaa.

– Some on olennainen konteksi mediatapahtuman syntymisessä Eli ryhdytään lähettämään viestiä, tai kommentoimaan humoristisesti. se on markkinoinnin kannalta olennaista, koska ilman käyttäjien inputtia se ei lähde lentoon, hän sanoo. Eikä Hihna 247 ole ainoa laatuaan, sellaiseksi voidaan tulkita myös WWF:n norppalive.

– Me ollaan totuttu natiivimainontaan ja sitä pidetään tähän kulttuuriin kuuluvana ilmiönä. Voidaan ajatella, että norppalive on kansalaistoiminnan ja luonnonsuojelun mainostamista, sanoo Koivunen. Norppaliven yhteydessä olikin näyttävästi esillä myös pyyntö lähteä Saimaannorpan kummiksi.

– Mainonta on koettu pahana asiana, mutta se on osa kaupallisuutta, en pidä sitä pahana. Eri asia on se, että jos se tehdään salatusti, sanoo Turun yliopiston mediatutkija Veijo Hietala.

Slow tv on paluu vanhaan

Slow tv on määritelmä, jota Hihna 247:stä ja norppalivestäkin on käytetty. Kyseessä ei ole uudesta ilmiöstä, pikemminkin päin vastoin.

– Pikkuhiljaa se on tullut Norjasta Suomeen. Se edustaa paluuta tv-toiminnan juurille ja tallentaa todellisuutta sellaisenaan kuin se on, kertoo Turun yliopiston mediatutkija Veijo Hietala.

Hän sanoo, että myös luontoa seuraavat kamerat voidaan lukea slow tv:n genreen.

– Näyttää siltä, että ihmisillä on tarve hitaaseen reaaliaikaiseen television katseluun, jossa todellisuus pyörii juuri siihen tahtiin kuin se tapahtuu, sanoo Hietala. Siihen genreen voidaan lukea myös itsenäisyyspäivän juhlat.

Hietala sanoo, että toisaalta kassahihnan seuraaminen voi myös tyydyttää tirkistelyn tarvetta.

– Kaupan kassalla kun pakkaa ostoksiaan, tulee herkästi katsottua, että mitä se seuraava asiakas ostaa. Etenkin kun hänen ostoksensa tulevat siihen vierelle, mutta tulee heti sellainen tunne, ettei saa katsoa liian pitkään. Mutta nyt sitä sai katsoa oikein tuntitolkulla, sanoo Hietala.