Seija Kaarre saa kaupassa usein vartijat peräänsä. Hyllyjen välissä pitkät tovit seisoskeleva nainen herättää epäilyksiä. Mutta ei Kaarre varas ole: hänellä vain on ADHD.
Ostosreissut kestävät, koska halutun tuotteen löytäminen kaiken tavaran ja informaatiotulvan seasta on vaikeaa.
– Kauppalista ja ruuhka-aikojen välttely auttavat, mutta silti tuskastun joskus niin, että kori jää siihen paikkaan ja pakenen ulos rauhoittumaan, Seija Kaarre kertoo.
Muistamista vaikeuttavat pakkausten ja tuotesijoittelun muuttumiset. Aikaa kuluu samaten ADHD:n oireita lievittävien ruoka-aineiden etsimiseen ja huonojen välttelyyn.
Levoton jo koulussa
– Jalkani heiluivat alvariinsa jo pulpetissa. Opettajat valittivat, että häiritsin opetusta. Myöhästelin, hävitin papereita enkä saanut läksyjä tehtyä, Kaarre muistelee.
ADHD:ta pidetäänkin usein lasten sairautena. Kun yli viisikymppinen Kaarre haki itselleen muutama vuosi sitten diagnoosia, lääkärit sanoivat, ettei sitä "ole kuin pienillä pojilla".
Yksityinen neurologi ei kuitenkaan epäillyt diagnoosissaan: selvä aikuisiän ADHD.
Kaarre käy nyt tutkimuksissa HUS:in neuropsykiatrisella poliklinikalla saadakseen tulevaisuudessa reseptit kunnallisella puolella.
Diagnoosi helpotti
Ottaen huomioon, että Kaarre on kärsinyt häiriöstä koko ikänsä, diagnoosi tuli varsin myöhään.
– Katselin muutama vuosi sitten televisio-ohjelmaa, jossa kerrottiin aikuisten ADHD:sta. Kun ohjelmaa oli kulunut viisi minuuttia, ymmärsin heti, että hehän puhuvat minun elämästäni. Kyllä siinä itku pääsi, Kaarre sanoo.
Hän toivoi kuitenkin myös vihdoin löytävänsä avun ympärillä vallitsevaan kaaokseen. Nainen etsi lisää tietoa internetistä ja meni Suomen ADHD-Aikuiset ry:n vertaistukiryhmän tapaamiseen.
– Kuin olisi kotiinsa tullut. Diagnoosikin oli helpotus, ja halusin kertoa siitä joka ikiselle, Kaarre hymyilee.
Arki yhtä kaaosta
Elämä tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriön kanssa ei ole helppoa.
– Laskuja on mennyt ulosottoon, koska en muista huolehtia niistä. Roinaa kertyy ympäriinsä, sillä minun on vaikea laittaa tavaroita paikoilleen. Kun siivoan, kasaan ensin hirveän röykkiön keskelle lattiaa. Se yleensä vain leviää ja jää siihen, koska vaihdan aina tehtävästä ja paikasta toiseen, vaikka muualla olisi vielä jotain kesken, Kaarre selittää.
– Kotoa lähteminen on hidasta: etsin milloin avaimia, milloin bussilippua, milloin puhelinta. Saatan myös kävellä pitkin katua ja palata takaisin, koska ilman etukäteissuunnitelmaa en muista, mihin minun pitikään mennä.
Toiset ihmiset eivät aina ymmärrä ADHD:sta kärsivien ylivilkkautta.
– Bussissa matkustaessani minun pitää lukea kirjaa, etten häiritsisi muita matkustajia – tai hyppäisi pois heti, kun näen ulkona jotain kiinnostavaa, Kaarre nauraa.
Liitot rakoilevat
ADHD on vaikuttanut suuresti Kaarteen ja hänen läheistensä elämään.
– Erosin ensimmäisestä avioliitostani, kun mies sanoi, ettei jaksa elää enää kaatopaikalla. Nyt toista avioliittoani uhkaa sama kohtalo. Ymmärrän heitä, väsyttäähän tämä minuakin, Kaarre kertoo.
Hän on elänyt pitkiä aikoja toimeentulotuella, sillä luottotiedot ja työpaikka puuttuvat – itse asiassa Kaarteella ei ole edes ammattia.
– Olen opiskellut Taideteollisessa korkeakoulussa yli 30 vuotta valmistumatta. ADHD:hen kuuluu alkuun saamisen ja toisaalta loppuun saattamisen ongelma.
Kaarre uskoo, että monien muidenkin "ikuisuusopiskelijoiden" taustalta saattaa löytyä sama häiriö.
– Varsinkin taiteilijoilla tämä on tyypillistä, ADHD-ihmisethän ovat usein luovia.
Nainen löytää tilanteesta kuitenkin myös vitsikkyyttä.
– Onhan se aika hullunkurista, että opiskelen sisustusarkkitehdiksi, mutta oma kotini on sekaisin.
Ikuisesti nuori
Kaarteesta tuntuu, että menopaussi on korostanut ADHD:ta entisestään. Hän kikattelee ja kulkee värikkäissä vaatteissa kuin ikiteini.
– Vertaistukiryhmästä on ollut minulle iso apu. Siellä ei tarvitse arkailla, mitä ympäristö ajattelee. Ei tarvitse kontrolloida jalkojen heilumista, liian lähellä istumista tai syljen lentämistä suusta innokkaasti puhuessa, Kaarre nauraa.
Hän käyttää lisäksi aivojen välittäjäaineita lisäävää lääkitystä ja odottaa pääsyä terapiaan.
– Kun ADHD on ollut kauan hoitamatta, moni tarvitsee ammattiapua. Minunkin elämäni olisi varmaan ollut erilaista, jos olisin saanut diagnoosin ja kouluaikana, Kaarre pohtii.
Aikoo vielä valmistua
Yhdellä Kaarteen kuudesta lapsesta on todettu ADHD, muillakin sitä on välillä epäilty. Kaarteen mielestä häiriön ei tarvitse seisoa muun elämän tiellä.
– ADHD-ihmiset kyllä puurtavat ja keskittyvät erinomaisesti sellaisiin asioihin, jotka heitä itseään kiinnostavat.
Lääkityksen, tuen ja terapian avulla Kaarrekin on viimein päättänyt valmistua TaiKista.
– Olen kertonut diagnoosistani koululla ja sopinut käyväni välillä näyttämässä, miten etenen. Muuten olen vähän tällainen vappupallo, joka menee joka tuulen mukana, Kaarre nauraa.
Piia Simola/Studio55.fi
Kuvat: Colourbox.com
Onko sinulla tarina kerrottavanasi?
Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.
Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.