Yläasteella kiusaamistapausten selvittäminen muuttuu opettajan näkökulmasta haastavaksi, kun lapset tulevat murrosikään eivätkä enää kuuntele opettajia yhtä helposti kuin nuorempina. Kun he kiertävät päivän aikana luokasta toiseen, voi opettajan olla hankala huomata kiusaamista.
– Ei sitä riviaineenopettaja aina huomaa. Riippuu siitä, kuinka kauan on opettanut ryhmää ja kuinka hyvin tuntee oppilaat. Jos tuntee hyvin, oppilaat voivat tulla itsekin kertomaan kiusaamisesta. On se tosin vähän kummallista, jos opettaa samaa ryhmää kolme vuotta eikä huomaa mitään, sanoo viisi vuotta yläkoulussa työskennellyt opettaja.
Nettimaailma on vaikeuttanut entisestään kiusaamisen huomaamista. Opettaja ei voi nähdä oppilaiden Facebook-seinille ja tietää, ketä ei oteta kaveriksi, elleivät oppilaat itse kerro sitä.
Koulussa kovis, kotona pehmis
Itse opettaja on törmännyt pääasiassa henkiseen kiusaamiseen ja nälvimiseen, fyysistä väkivaltaa hänen koulussaan on esiintynyt vähemmän. Henkiseen väkivaltaan voi olla vaikeampi puuttua, koska aina opettaja ei tiedä, mikä nuorten itsensä korvissa on kiusaamista ja mikä ei.
Törmätessään nimittelyyn tunnilla opettaja tokaisee yksinkertaisesti: Ei noin voi sanoa. Usein hän jää juttelemaan kiusaajan kanssa tunnin jälkeen kahden kesken ja kysyy, miltä sama kohtelu tuntuisi omalla kohdalla.
Vakiopatteristoon kuuluu yhteyden ottaminen luokanvalvojaan ja kotiin. Usein kotiväelle kertominen auttaa, koska nuoret eivät kotona pidä yllä samaa karskia kuorta kuin koulussa.
Tärkeänä kiusaamista ehkäisevänä keinona opettaja pitää hyvää ryhmäyttämistä heti seitsemännellä luokalla. Kun luokan ja koko koulun henki on hyvä, ei kiusaamiseen niin helposti sorruta.
Kiusaaja voi olla myös kiusattu
Usein tapauksia setviessä paljastuu, että kiusaajat ovat aiemmin olleet kiusattuja itsekin. Takana on usein turvattomuutta ja läheisen aikuisen ihmisen puutetta: Monella oireilevalla nuorella ei ole ketään, jolle jutella.
Myös kiusaajan sosiaaliset taidot voivat olla heikot. Kiusaaminen on joillekin ainoa tapa hakea kavereita ja kunnioitusta. Monet kiusaajat ovatkin opettajan mukaan kiusattujen tavoin yksinäisiä.
Kouluilla on vain rajalliset voimat tulla toimeen kaikkein vaikeimpien nuorten kanssa. Erityisluokille ja erityiskouluihin pääsy on vaikeaa, psykologeja ei riitä joka koululle ja kuraattorit ja opinto-ohjaajat ovat ylikuormitettuja, opettaja kertoo.
Tästä huolimatta opettaja ei sulata väitettä siitä, että koulumaailma jättäisi kiusatut selviämään yksinään.
– On kauhean kyynistä sanoa, ettei kouluja yhtään kiinnosta kiusaaminen. Kyllä mua ainakin kiinnostaa oppilaiden hyvinvointi, opettaja sanoo.