Automaailma rakastaa superlatiiveja. Kun tavoitellaan niitä kaikkein varakkaimpia ostajia, mikään ei voi olla liian hienoa, liian nopeaa tai liian kallista.
2,4 miljoonaa. Sen verran uuden Bugatti Chironin omistajaksi halajava joutuu lyömään euroja tiskiin. Platina Amex käy maksuvälineeksi tosin hyvin sekin. Ja liian kauan ei auton ostamista kannata miettiä. Bugatti on rajannut Chrionin tuotantomäärään 500:een autoon, ja näyttelyn alla myytynä oli jo 120 autoa. Ja eiköhän messujen aikana tehdä muutama ostosopimus lisää, sen verran hyvin pukeutunutta väkeä Bugattin osastolla oli käymässä.
Ja onhan Chiron aikamoinen tapaus. Tehoa uudistetusta kahdeksanlitraisesta W16-moottorista otetaan irti häkellyttävät 1500 hevosvoimaa. Vääntöä on tarjolla 1600 Nm. Auton huippunopeus on 420 km/h, ja se kiihtyy 300 km/h nopeuteen samassa ajassa kuin missä tavallinen perheauto ehtii satasen vauhtiin.
Teoreettisesti Chironilla pystyi ajamaan yli viittäsataa, mutta maailmassa ei ole sellaisia renkaita, jotka kestäisivät tämän. Myös jarrujen riittävyys on noissa nopeuksissa kovilla. Ja myös aerodynamiikalta vaaditaan huimia, ettei autosta tule yhtäkkiä lentokonetta.
Chiron on hieman paremman näköinen kuin Veyron, mutta ei auton muodoissa mitään radikaalisti uutta ole. Joku voisi leukailla kyseessä olevan vain Veyronin faceliftin. Temppu on samanlainen kuin mitä Ferrari teki FF:n kohdalla. GTC4 Lusso ei ole niin radikaalisti uusi auto kuin mitä sen nimi antaa odottaa.
Ja tämä on Chironin menestymisen suurin uhka. Kun autosta pyydetään 2,4 miljoonaa euroa, ostaja odottaa saavansa jotain uniikkia. Ja tätä Chiron ei ole. Veyron oli. Se murti superautojen rajoja niin monella rintamalla, että autoilun historiasta myöhemmin kirjoittavat eivät voi sivuuttaa sitä. Chriron ei pysty samaan. Ei, vaikka yhden auton valmistaminen kestää käsityönä kaksi kuukautta ja Chiron on monessa suhteessa parempi auto kuin mitä Veyron oli. Ongelma on se, että se ei ole radikaalisti parempi.