Jenkan Jytke osoitti omapäisyytensä jo varsana. Ruunan kova luonne on vaatinut kotiväeltä pitkää pinnaa mutta ollut hyödyksi vastoinkäymisten voittamisessa ja ravikilpailuissa menestymisessä.
Tiina ja miehensä Tuomas Katainen ostivat yksitoista vuotta sitten harrasteratsuksi suomenhevostamman nimeltään Jaanan Jenkka.
Seuraavana vuonna Tiinan toive omasta varsasta alkoi toteutua, kun tamma astutettiin läheisellä Maaningan oriasemalla hypänneellä Jänkä-Jussilla.
– Näin jälkikäteen ajateltuna tuo emälinja ei ehkä ollut ihan ykkösvalinta, ainakaan ravihevosen kasvattamiseen, Tiina Katainen myöntää.
Jenkan Jytkeestä tuli kuitenkin rakenteeltaan kovasti isänsä kaltainen. Emältään se peri lähinnä voimakastahtoisuutta.
– Jytke ei ole ollenkaan helppo hevonen. Ei se ole ilkeä eikä vihainen, mutta pää on täynnä omia ajatuksia. Osa niistä on emältä tuttuja, Katainen paljastaa.
– Kovapäisyytensä hevonen on osoittanut elämänsä ensimmäisestä päivästä alkaen. Se ei seurannut emäänsä pätkääkään vaan meni tai oli menemättä miten itse tahtoi.
Hengenlähtö lähellä
Suuresta egosta huolimatta Jenkan Jytkeen nuoruusvuodet menivät mallikkaasti, kunnes nelivuotiaana etujalat alkoivat vaivata toden teolla.