Oma bändi ja karate-esityksiä saunailloissa – Hjallis Harkimon Jokerit nousi humauksessa pohjalta huipulle ja pelaajat päätyivät jopa naistenlehtiin

Harry "Hjallis" Harkimo hankki itselleen taloudellisiin vaikeuksiin ajautuneen Jokerien osake-enemmistön helmikuussa 1991. Joukkueella oli velkaa neljä miljoonaa markkaa, laskuja odotti pinossa kahden miljoonan markan edestä.

Harkimo lupasi lehdistötilaisuudessa, että Jokerit voittaa neljän vuoden sisällä SM-kultaa. Sitä pidettiin monissa piireissä haihatteluna.

Tavoite toteutui jo keväällä 1992. Se oli alkusoittoa yhdelle SM-liigahistorian ikimuistoisimmista vaiheista.

Kun vuosituhat vaihtui, oli Jokerit voittanut Harkimon alaisuudessa neljä SM-kultaa (1992, 1994, 1996 ja 1997) ja kaksi Euroopan Cupia (1995 ja 1996).

Jokereista kasvoi itse hikiurheilua suurempi ilmiö, ja pelaajista tuli poptähtien kaltaisia idoleita. Joukkueen pelaajia revittiin Teemu Selänteen johdolla julkisuuteen paikkoihin, jossa jääkiekkoilijat eivät olleet tottuneet ennen olemaan – esimerkiksi naistenlehti Annan haastatteluun. 

"Narripaitojen" pelaajat elivät jääkiekkoilijan unelmaa. Peli kulki tutussa porukassa, mestaruuksia sateli ja saunailloissa pidettiin hauskaa.

Juttu jatkuu kuvan alla. 

Tshekkiläinen Otakar Janecky on edelleen huippusuosittu Jokerien kannattajien keskuudessa.  Toni Hekkala / All Over Press

Pakastepitsoja pelireissuilla

Jokerit oli ensimmäisellä Hjalliksen kaudella vasta kartuttamassa varallisuuttaan, eikä joukkueella ollut pelimerkkejä luksukseen. Pelimatkoilla syötiin usein pakastepitsoja, joista tuli sisäpiirin vitsi. Erään heiton mukaan ne olivat Hjalliksen maailmanympärysmatkoilta yli jääneitä ruokia.

Jokerit sai voimaa omista nuorista ponnistaneesta rungosta. Kevään 1992 mestarijoukkueessa pelasivat vuoden 1988 A-nuorten SM-kultajoukkueesta Selänne, Keijo Säilynoja, Mika Strömberg, Waltteri Immonen, Markus Ketterer, Ari Sulander ja Marko Halonen.

– Ehkä se vuoden 1992 mestaruus tuli vähän yllättäen. Hjalliksen tultua toiminta alkoi kuitenkin olla vakaammalla pohjalla, Strömberg muistelee MTV Urheilulle.

– Jokereilla kävi hyvä tuuri, että he saivat pidettyä Selänteen vielä yhden kauden. Siitä lumipallo lähti vierimään oikeaan suuntaan, Säilynoja sanoo. 

Haastatellut pelaajat mainitsevat hyvän menestyksen syyksi pelaajien tason lisäksi sen, että kiinteä ydinporukka oli kasassa vuodesta toiseen. Joukkueet toki vaihtuivat, mutta hallitusti.

– Olimme kuin iso perhe ja teimme paljon asioita yhdessä. Jengi oli hyvin yhtenäinen. Silloin seurauskollisuutta oli enemmän, Strömberg pohtii.

Juttu jatkuu kuvan alla. 

Waltteri Immonen sai maistaa mestaruuskuohuvaa 90-luvulla. Kuva kevään 1997 juhlista. 

Vanhat Jokerien pelaajat nostavat esiin Waltteri Immosen roolin kapteenina ja johtajana.  

– Immonen oli yksi parhaista johtajista koskaan. Hän ei päästänyt ketään helpolla, vaan löi kaiken likoon joukkueen eteen, Lind sanoo. 

Cova ja Panetta juoksukilpailussa

Juha Lind murtautui kunnolla Jokerien kokoonpanoon kaudella 1993–94. Hän aloitti SM-liigauransa räväkästi kolmella mestaruudella ja yhdellä pronssilla.

– Aika mykistävää. Ei sellaista ihan jokaisen pelaajan kohdalle satu. Ei sitä nuorena osannut ajatella, että tässä eletään aikamoisella aallonharjalla, Lind hämmästelee vielä vuosien jälkeenkin.

Lind otti nopeasti nuoresta iästään huolimatta seremoniamestarin roolin – sekä pukukopissa että lukuisissa saunailloissa, jotka kuuluivat vielä 1990-luvulla olennaisena osana ammattilaisjoukkueiden kausiohjelmaan.

"Uran loppuvaiheessa toivoi, ettei saunailtoja olisi."

Ne ovat niitä tapahtumia, joissa raavaat miehet vilvoittelevat saunahikeään tarpeettoman pitkään pyyhe lanteilla ja toistelevat samoja vanhoja juttuja, jotka naurattavat aina yhtä paljon, vaikka kaikki tietävät ne jo. 

– Silloin nuorena katsottiin peliohjelman varmistuttua, että missä kohdassa olisi hyvä pitää saunailtoja. Uran loppuvaiheessa toivoi, ettei saunailtoja olisi, Lind kuvailee muutosta.

Jokereissa toimi aktiivinen raviyhteisö, johon kuuluivat Lindin lisäksi muun muassa nykyisin Ranskassa valmentava Timo Saarikoski ja SaiPan nykyinen päävalmentaja Tero Lehterä. Keskiviikon ravit Vermossa kuuluivat viikoittaisiin rutiineihin.

Lahjakas Janne Niinimaa tuli Kärpistä Jokereihin syksyksi 1993. Välillä liiankin innokas nuorukainen sai uuden lempinimen varsa Asserin mukaan.

– Lempinimi oli sikälikin osuva, koska Jannen takapuoli eli "ass" oli todella iso ja vahva, Lind heittää.

Rauhallisen ja asiallisen oloinen Saarikoski veti joukkuetoverien iloksi raviselostuksia, ja hän otti isoa roolia muutenkin. Yksi selostuksista oli 5 000 metrin juoksu, jossa kisasivat italialaiset Cova ja Panetta sekä Coloradon susi.

– Kyllä ne selostukset melkein sen saunaillan vaativat, ei Saarikoski niitä treenien jälkeen vetänyt, Säilynoja naurahtaa. 

Kerran Saarikoski löysi saunailtapaikasta nuken, jonka kanssa hän veti pitkän ja perusteellisen karatenäytöksen. 

Juttu jatkuu kuvan alla. 

Juha Lind ja Toni Lydman vaihtoivat kuulumisia Talviklassikko-tapahtumassa maaliskuussa 2014.  @Petteri Paalasmaa/All Over Press

Totaalisen väsynyt bändi

Jokerien yhteishenki lujittui bänditreeneissäkin, kun joukkueen jäsenet panivat pystyyn yhtyeen nimeltä Totally Tired. Lind itse soitti rumpuja, Niko Halttunen bassoa, Keijo Säilynoja ja Santeri Immonen kitaraa, ja Tero Lehterä hoiteli laulusolistin hommia.

Totally Tired osallistui 1990-luvun puolessavälissä Rankkari-hyväntekeväisyyslevyn tekemiseen. Mukana oli muiden muassa nykyisen kansanedustajan Sinuhe Wallinheimon bändi S.W. Heimon kädet.

Bändi harjoitteli joskus välipäivinä ja esiintyi muun muassa kiekkokoulujen yhteydessä. 

– Se oli oikein hauskaa hommaa. Nyt olemme Totally Retired, Säilynoja heittää. 

Juttu jatkuu kuvan alla.

Mika Strömberg oli mukana Jokereiden ja HIFK:n talviklassikossa vuonna 2014.  @Petteri Paalasmaa/All Over Press

Kovaa yksilövalmennusta

Pelkällä lahjakkuudella ja saunailtahengellä ei napata neljää SM-kultaa vuosikymmenessä. Harkimo osasi korottaa joukkueen kiinnostavuutta median ja yhteistyökumppanien silmissä, mutta Jokerit oli aikaansa edellä urheilupuolellakin.

Lind korostaa fysiikkavalmentaja Jussi Hirvosen merkitystä. Hän teki pelaajille henkilökohtaisia harjoitusohjelmia, mikä ei ollut 1990-luvun alkupuolella arkipäivää.

– Hän toi vanhana yleisurheiluvalmentajana yksilöurheilun ajattelua joukkuepeliin, Lind huomauttaa.

Lind tosin muistuttaa, että niinä aikoina pelaajat harjoittelivat paljon isoilla raudoilla, mistä moni maksoi hintaa myöhemmin. Hänkin kärsi myöhemmin urallaan selkävaivoista.

"Treeneissä kovempaa kuin peleissä"

Kun Jokerit sai Harkimon johdolla taloutta kuntoon, joukkueella oli mahdollisuuksia koviin vahvistuksiin. Se toi joukkueelle luksusongelman, kun lähes jokaiseen kenttään löytyi maajoukkuetason miehiä.

Esimerkiksi huippusentteri Jari Lindroos tuli Jyväskylästä Jokereihin kahdeksi kaudeksi 1995–97 päättämään uransa. Hän joutui pelaamaan neloskentän keskellä, kun edellä olivat Otakar Janecky, Timo Saarikoski ja Juha Ylönen. 

– En tiedä miten asiat menivätkin niin soljuvasti, mutta isoja ristiriitoja ei koskaan ollut. Kaikki hyväksyivät oman roolinsa, Lind sanoo. 

– Joskus tuntui, että treeneissä oli kovempaa kuin peleissä, Säilynoja komppaa. 

Janecky oli mukana kaikissa 1990-luvun mestarijoukkueissa. Hänestä tuli yksi SM-liigahistorian parhaista ulkomaalaispelaajista, jollei paras. Huimien pelitaitojen ja voimien lisäksi Janecky oli poikkeuksellinen persoonallisuus, ainut laatuaan. 

"Janecky kävi pyörähtämässä A-pisteellä, tuli takaisin ja kysyi, että oliko tämä riittävän lyhyt."

Janecky joi pukukopissa outoa, lämmintä tshekkijuomaa, jonka sisällöstä muilla ei ollut tietoa. Kun joku mainitsi hänelle tupakoinnista, "Otto" vastasi, että eikös JypHT ollut se "No Smoking Team". 

Valmentajat saivat maistaa osansa slaavilaisesta mentaliteetista. 

– Hannu Aravirta pyysi Ottoa joskus pelaamaan lyhyempiä vaihtoja. Seuraavassa vaihdossa Janecky kävi pyörähtämässä A-pisteellä, tuli takaisin ja kysyi, että oliko tämä riittävän lyhyt, Lind heruttelee vanhaa muistoa. 

Jokerit siirtyi uuteen aikakauteen 1997, kun se pääsi mutkikkaiden vaiheiden jälkeen uutuuttaan hohtavaan Hartwall Areenaan. Uudella näyttämöllä mestaruus nähtiin ensimmäisen kerran vuonna 2002. 

Juttu jatkuu kuvan alla. 

Hjallis Harkimo kävi onnittelemassa vuonna 2016 pitkäaikaista kannattajaa Pavea, joka täytti 50 vuotta.  Jarno Kuusinen / All Over Press

"KHL:n siirtyminen kova veto"

Jokerien yksittäiset mestarijoukkueet eivät ole varsinaisesti kokoontuneet yhteen, mutta Lind on muuten aktiivisena seuramiehenä järjestänyt kesäisin tapaamisia vanhoille pelimiehille. Lisäksi vanhoista jokeripelaajista koostuva Aimot-joukkue käy pelaamassa Hartwall Arenalla höntsäkiekkoa sunnuntaisin.

"Kyllä niitä Jokerien ja HIFK:n paikalliskamppailuja joskus vähän kaipaa."

1990-luvun mahtijokerit kehuvat kilvan KHL-jääkiekon tasoa, mutta muuten siirtyminen uuteen maailmaan saa ristiriitaisen vastaanoton. Muihin joukkueisiin on vaikea muodostaa samanlaista sidettä kuin esimerkiksi 1990-luvun rakkaisiin vihollisiin HIFK:hon tai TPS:ään. 

– Kyllä niitä Jokerien ja HIFK:n paikalliskamppailuja joskus vähän kaipaa, Lind myöntää. 

Mitä vanhasta Jokerien maailmasta on jäljellä, kun Hjallis ei ole enää kuvioissa, ja toiminnassa on vahva venäläisleima? 

– KHL:ään siirtyminen oli kova veto ehdottomasti. Eikä se yllätä, että jos joku sen uskalsi tehdä, se oli Hjallis joukkoineen, Lind sanoo. 

– Ei minua se venäläisleima häiritse. Jokerit on Jokerit, pelaa se missä tahansa, Strömberg sanoo.  

Säilynoja ajattelee asian niin, että nyt Jokerit elää värikkään historiansa yhtä vaihetta. 

– Välillä oltiin divarissa, välillä ei voitettu ja välillä voitettiin koko ajan. Nyt Jokerit pelaa KHL:ssa, mutta logo on sama. Tärkeintä on, että siellä olevat ihmiset välittävät Jokereista. 

Artikkelissa on käytetty lähteenä Pasi Kostiaisen kirjaa Jokerit – suomalaisen jääkiekkoilun tuhkimotarina (WSOY 1997). Lauantain 15.2. peli Metallurg Magnitogorskia vastaan on 90’s Night, jossa kunniavieraina on 1990-luvun Jokereiden suurpelaajia.