SM-liigan seurat luottavat nykyään suomalaisiin valmentajiin, mutta ulkomaalaiset ovat tuoneet vuosien varrella paljon väriä sarjaan. HIFK:ta, Jokereita ja Leijonia valmentaneen Doug Sheddenin perintö on aivan oma lukunsa. Shedden kertoi MTV Urheilulle hurjista kokemuksistaan Suomessa.
SM-liigassa on paljon hyviä valmentajia, jotka tietävät, miten pelaajat saadaan pelaamaan toimivaa jääkiekkoa.
Silti jotain puuttuu.
Jos asia ilmaistaan konsulttikielellä, suomalaisessa kiekossa on ”värikkyysvaje”. Vanhan liiton Pekka Virta ja Risto Dufva antavat verbaalisen konekiväärinsä laulaa aika ajoin railakkaasti, mutta suurin osa koutseista pysyttelee liiankin paljon asialinjalla.
Toista oli vielä 2000-luvulla, kun ulkomaalaiset valmentajat toivat oman pensselinsä tuotokset SM-liigatauluun.
Heistä yksi ikimuistoisimmista persoonista on Doug Shedden, joka vastaa nyt puhelimeensa nykyisessä kotikaupungissaan Ingolstadtissa.
Juttu jatkuu kuvan alla
Iso sopeutuminen alussa
Hannu Aravirta jätti HIFK:n valmennuksen vuonna 2005, ja Pentti Matikaisella oli edessä uuden valmentajan etsintä. Nimekkään NHL-valmentajan Dave Kingin piti tulla Helsinkiin, mutta hän siirtyikin KHL:ään Metallurg Magnitogorskin valmentajaksi.
Matikainen yllätti kertomalla kesäkuussa 2005, että uusi päävalmentaja Doug Shedden. Se nostatti heti kulmakarvoja. Innokkaimmat saivat selvitettyä sen aikaisten netin jäykkien hakupalveluiden avulla, että hän on pelannut Mario Lemieuxin ja Steve Yzermanin kanssa samassa joukkueessa sekä luonut valmennusuransa Pohjois-Amerikan farmisarjoissa.
Tuskin tiesi Sheddenkään millaiseen maailmaan hän oli astumassa, vaikka Suomi ja Kanada muistuttavatkin paljon toisiaan.
Shedden sai kokea suomalaisten kiekkoihmisten katseet niskassaan. Kiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen otti Sheddenin suoraviivaisen pelityylin tarkkailuun ja alkoi kutsua häntä havumetsien mieheksi ja Mr. Fiaskoksi.
Shedden oli nähnyt Kanadassa monet tuulet ja tuiskut, mutta alkuajat Suomessa iskivät luihin ja ytimiin – henkisessä mielessä.
– Sopeutuminen vaati valtavasti. Ihmiset nauroivat minulle, kun en osannut lausua pelaajien nimiä. Sen lisäksi minun piti tulla toimeen Jere Karalahden kanssa, Shedden sanoo ja päästää ilmoille tavaramerkkinsä, ison röhönaurun.
Shedden sanoo muistelleensa HIFK:n alkuaikoja usein Ingostadtin nykyisen maalivahtivalmentajan Sakari Lindforsin kanssa. ”Sakke” ja Shedden tulivat niin hyvin toimeen, että jatkoivat yhteistä taivalta vielä Helsingin ajan jälkeenkin.
Ja jäi sieltä Sheddenille muutakin.
Matikaisen pieni sumutus
Uuteen kulttuuriin sopeutuminen oli vain yksi huoli. Ensimmäisten harjoitusviikkojen aikana alkoi selvitä, että kaikki ei ollutkaan niin kuin hänelle oli uskoteltu.
– Matikainen on hieno persoona, mutta hän kertoi minulle, että kasassa on hyvä joukkue. Kun menin paikalle, ihmiset alkoivat puhua, että kymmenen joukkoon pääseminen olisi hyvä saavutus.
Shedden kaivoi kuitenkin työrukkaset esiin ja sai keskinkertaisesta joukkueesta kaiken irti. HIFK venyi runkosarjassa peräti kakkoseksi.
HIFK hävisi välierien ratkaisupelin mestaruuden voittaneelle HPK:lle, kun Miika Wiikman seisoi päällään ja HPK voitti 1–0.
Shedden oli ihmeissään, kun hän kuuli, että SM-liigassa pelataan pronssiottelu. Siinä Kärpät oli parempi 6–2.
– Se vuosi oli tuhkimotarina, Shedden tiivistää.
Juttu jatkuu kuvan alla
Pelaajille käsky lähteä baariin
Shedden ei ollut välttämättä parhaimmillaan taktisissa yksityiskohdissa, mutta hänellä oli korvaamaton ominaisuus palloilujoukkueen valmentajana. Hän sai joukkueen pelaamaan yhteisen tavoitteen eteen.
Lennart Petrell kertoi aiemmin MTV Urheilun haastattelussa, miten Shedden patisti joukkueen viikonloppuna yhdessä ravintolaan rakentamaan henkeä. Välillä illanvietot venyivät turhankin pitkälle, mutta ryhmä kasvoi yhteen.
– Suomalaisilla pelaajilla on tapa tuijottaa puhelinta kolme tuntia bussissa pelin jälkeen, Shedden hymähtää.
Tuollainen baarikäsky kuulostaa tulella leikkimiseltä, jos joukkueessa on sellainen herra kuin Jere Karalahti.
Karalahti jättäytyikin pois pronssiottelusta ja nostatti pienen kohun, mutta yleisesti Shedden sanoo suhteen toimineen hyvin. Hän jopa valitsi Karalahden joukkueen kapteeniksi.
– Rakastin Jereä, pidin hänestä, Shedden vakuuttaa.
– Sanoin hänelle, että jos lähdet juhlimaan tai et tule harjoituksiin, kerro minulle missä olet. Voin sitten valehdella, jos joku kysyy asiasta.
Kotipelien jälkeiset tappelut hämmensivät
HIFK-vuoden jälkeen Shedden teki kohahduttavan ratkaisun ja vaihtoi ”vihollisleiriin” Jokereihin. Sekä palkka että odotukset nousivat.
HIFK:n kannattajat eivät päästäneet Sheddeniä helpolla, vaan huusivat hänelle solvauksia. Niitä sateli niskaan, kun valmentaja käveli hallilta Töölöön kotiinsa.
– Jokerien ihmiset ovat limusiinien omistajia. HIFK:n ihmiset ajavat ja korjaavat niitä. He ovat kovempia työntekijöitä, Shedden vertailee kahta Helsingin seuraa.
– HIFK:n kotipelien jälkeen kaduilla oli paljon tappeluita. Häijyjä ihmisiä.
Ensimmäinen Jokerien kausi toi finaalipaikan, mutta Kärpät oli parempi ja vei mestaruuden.
– Pelasimme pahasti loukkaantuneena. Kauden jälkeen peräti 11 pelaajaa meni leikkaukseen.
Toinen Jokerien kausi päättyi isoon pettymykseen, välierätappioon Espoon Bluesille. Jokerien ajasta jäi kuitenkin hyvä maku. Shedden sanoo tulleensa hyvin toimeen silloisen omistajan Harry ”Hjallis” Harkimon kanssa.
– Meillä oli yksi iso riita, mutta muuten meni hyvin.
Harkimo olisi halunnut Sheddenin jatkavan Jokereissa, mutta maajoukkuepesti muutti kaiken.
Punapäinen lapsipuoli
Jos Sheddenin tulo SM-liigaan oli iso uutinen, nimitys maajoukkueen päävalmentajaksi räjäytti mediamyrskyn. Vähintään yhtä ison kuin Curt Lindströmin valinta vuonna 1993.
Shedden käyttää ilmaisua ”red-headed stepchild”, mikä tarkoittaa laiminlyötyä ja ei-toivottua henkilöä.
– Se oli sokki. Yritin kuitenkin ajatella, että he valitsivat minut, enkä minä heitä.
Kaikki meni kuitenkin hienosti, ja Leijonat nappasi Kanadan MM-kisoista pronssimitalin. Shedden oli kuitenkin halunnut varmistaa selustansa siltä varalta, että Suomi olisi epäonnistunut. Hän teki sopimuksen Sveitsin liigan Zugiin.
– En olisi halunnut elää sen jälkeen Helsingissä ja ottaa kaikkea paskaa niskaan toimittajilta.
Suomen aika oli ohi, mutta Shedden jäi Eurooppaan. Hän on valmentanut Sveitsin Zugissa ja Luganossa sekä KHL:ssä Medvescak Zagrebissa. Nyt kanadalaisella on menossa viides kausi Saksan pääsarjan Ingolstadtissa.
– Suomi ja suomalaiset ovat iso osa elämääni. Helsingin ja Zugin vuodet ovat olleet parasta perheaikaa.
Juttu jatkuu kuvan alla
”Niitä aikoja on vähän ikäväkin”
Jokerit jatkoi Sheddenin jälkeen ulkomaalaisvalmentajien linjalla ja palkkasi kaudeksi kanadalaisen Glen Hanlonin. Sen jälkeen SM-liigassa onkin koutsattu suomalaisvoimin.
Sheddenin paluu HIFK:hon oli yksi varteenotettava vaihtoehto Tom Nybondasin kaudella, mutta se ei koskaan toteutunut.
Shedden oli suomalaisessa jääkiekossa kuin satuhahmo Vaahteramäen Eemeli: värikäs ja touhukas persoona, mutta ihan hyvä, ettei hänen kaltaisiaan ole enemmän.
Sihvonen ja Shedden kävivät verbaalista miekkailuaan, mutta nykyään kaksikko on hyvissä väleissä. Sihvosen mielestä Sheddenin perintö suomalaiselle jääkiekolle meni loppujen lopuksi vahvasti plussan puolelle.
Sihvonen sanoo, että Shedden osasi sopeutua hyvin suomalaiseen jääkiekkoon, vaikka hänen valmennustyylinsä perustuikin vahvaan pystysuunnan jääkiekkoon. Siihen perinteiseen pohjoisamerikkalaiseen.
– Oli virkistävää, että joku koutsasi vähän eri tavalla. Sheddenillä keitti välillä yli, mutta hän oli aina pelaajiensa puolella. Niitä aikoja on vähän ikäväkin, Sihvonen sanoo.
”Kaipaan takaisin Helsinkiin”
Shedden on edelleen kiinnostunut SM-liigasta ja tiedostaa hyvin, että suomalaissarjan asema Euroopan kiekkokartalla on laskenut hänen valmennusajoistaan.
Shedden kyselee kiinnostuneena HIFK:n kaudesta. Erityisesti hän kyselee viime kaudella Ingolstadtissa pelanneen Michael Garteigin otteista.
Shedden tietää myös varsin hyvin, että SM-liigassa ei ole nähty pitkään aikaan ulkomaalaisia valmentajia.
– Taloudellinen puoli vaikuttaa varmasti, sillä ulkomaalaisvalmentajan palkkaaminen on kallista. On se vähän epäreilua, mutta ymmärrettävää, Shedden pohtii.
– Mutta kyllä minä kaipaan takaisin Helsinkiin.