Lapin autiotupiin etsiytyvien retkeilijöiden näpit eivät pian pääse palamaan, sillä Metsähallituksen Luontopalvelujen kenttäpäällikkö Olli Vainio on virkannut jo sadoittain patalappuja tupia varten.
Ajatus virkkaamiseen lähti vuoden vaihteessa lomareissulla, kun ystävän vaimo näytti Vainiolle, kuinka patalappuja tehdään.
– Kun tulin kotiin, löysin laatikosta vanhan, kesken jääneen kaulahuivin ja siitä aloin tekemään.
Kaulahuivin jämistä syntyi muutama patalappu.
– Sen jälkeen on tullut vähän hankittua lankoja ja jatkettua harrastusta, Vainio paljastaa.
Lankaa lappuihin on kulunut tähän mennessä yli viisi ja puoli kiloa, ja valmiita patalappuja on haastatteluhetkellä 135 kappaletta.
– Ensin oli tarkoitus virkata patalaput vain Ollin työalueen eli Peräpohjolan puistoalueen tupiin, mutta sitten virkkuuharrastus eskaloitui, ja nyt patalappuja saattaa valmistua kaikkiin Lapin tupiin, Metsähallituksesta kerrotaan.
"Otan lankaa matkaan"
Autiotuvat ovat luonto- ja eräkohteisiin rakennettuja pieniä tupia, jotka tarjoavat perustarpeita ja väliaikaista suojaa retkeilijöille. Autiotuvat maksuttomia ja ovet ovat kaikille avoinna.
– Varustelut ovat vaihtelevia, eikä patalappuja välttämättä ole joka tuvassa, Vainio kertoo.
Vainion suunnittelemat uniikit patalaput ovat monitoimisia, sillä niitä voi käyttää myös pannunalusina. Vainio myös itse käyttää autiotupia, koska nauttii retkeilystä. Hän on pian lähdössä hiihtovaellukselle Itä-Lappiin.
Olli Vainio vei Martimoaavan soidensuojelueella sijaitsevalle tuvalle jo yhden patalapuista. Kuva: Kaisa Vainio.
– Enköhän minä heille toimita valmiit patalaput samalla. Tai vaihtoehtoisesti otan lankaa matkaan ja teen illalla siellä, Vainio suunnittelee.
Kaikkiin tupiin Vainio ei kuitenkaan toimita patalappuja henkilökohtaisesti, sillä Metsähallituksen Luontopalvelujen hoidossa on lähes 250 autiotupaa Suomessa. Laput voitaisiin toimittaa retkeilykeskuksiin, josta ihmiset ottavat ne mukaansa ja vievät tupiin, Vainio kaavailee.
Irtiotto arjesta
Vainio ei ole ensimmäistä kertaa virkkuukoukku kädessä. Yläasteikäisenä hän muistaa virkkailleensa niin kutsuttuja antennipipoja, mutta sen jälkeen tulikin yli parinkymmenen vuoden tauko.
Nyt hän on kuitenkin kirjaimellisesti koukussa virkkaamiseen. Hänelle se on keino rentoutua ja irtautua arjesta.
– Siinä pääsee irti asioista. Työhuolet unohtuvat kivasti, kun radiota tai televisiota kuunnellessa touhuaa samalla, Vainio kuvailee.
Seuraavaksi Vainio nostaa vaikeustasoa, sillä hän aikoo opetella villasukkien teon.
– Ne ovat sellaista kulutustavaraa, jota aina tarvitsee.