Mihin juridisiin toimiin kannattaa ryhtyä, jos saa diagnoosin ajan myötä pahenevasta muistisairaudesta? Millä voisi varmistaa, että omat asiat ovat hyvässä hoidossa – silloin, kun sairauden vuoksi on jo kykenemätön itse vastaamaan elämästään? Siviilioikeuden professori Urpo Kangas Helsingin yliopistosta vastaa.
Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori Urpo Kangas kertoo, että on paljon asioita, joita ihmisen kannattaa tehdä varautuakseen vanhuuden päiviin – erityisesti silloin, jos viimeisiä vuosia varjostaa paheneva muistisairaus.
– Aivan ensimmäiseksi kannattaa miettiä sitä, onko oma testamentti ajan tasalla. Testamentilla voi vaikuttaa siihen, millä lailla omaisuus jaetaan. Paheneva muistisairaus alentaa testamentintekokelpoisuutta, ja myöhemmin voi olla niin, ettei sitä voikaan pätevällä tavalla tehdä, Kangas huomauttaa.
Mikäli omaisuutensa jaon kokee olevan hyvällä mallilla, ei siihen enää tarvitse kiinnittää huomiota.
Toinen asia, mihin Kangas suosittelee paneutumaan, on hoitotestamentti. Hoitotestamentilla voi määrätä siitä, miten haluaa itseään hoidettavan siinä tilanteessa, jossa on itse jo kykenemätön ilmaisemaan oman tahtonsa.
– On hyvä pohtia, olisiko hoitotestamentin teko aiheellista? Onko tullut mietittyä, mitä hoitoa haluaa viimeisinä vuosiaan tai viimeisen sairautensa aikana nauttia?
– Hoitotestamentin voi antaa edunvalvontavaltuutetulle, että huolehdi nyt hoidostani niin kuin minä tässä olen ilmaissut. Silloin valtuutettu voi toimia sen puitteissa, Kangas kertoo.
Valitse luotettava henkilö
Kenet omaksi edunvalvojakseen sitten voi valtuuttaa? Kangas sanoo edunvalvontavaltuutuksen olevan tarkan määrämuotoinen, kahden todistajan läsnä ollessa tehtävä paperi. Omaksi edunvalvojakseen kannattaa määrittää henkilö, johon tietää voivansa luottaa vielä siinä vaiheessa, kun oma sairaus on edennyt niin pitkälle, ettei asioistaan voi enää itse päättää. Valtuutus ei tule kuitenkaan heti voimaan, vaan on vasta sitten pätevä, kun se on aktivoitu.
