Vuoden 2001 tangoprinssi Riku Lätti halusi uudet tapetit seiniin. Miehellä pysyvät kyllä käsissä muutkin työkalut kuin mikrofoni, mutta revittyään muutaman vanhan tapettikerroksen pois hän totesi saman kuin moni muukin vastaavaan hommaan ryhtynyt: kaikki aikaisemmat asukkaat olivat jättäneet ainakin yhden tapettikerran muistoksi asumisestaan. Jokaisen poistaminen olisi merkinnyt ensimmäistä kovaa urakkaa ja kun niitä ei kuitenkaan saa kokonaan pois, vielä toista samanlaista kittaamisen ja hiomisen merkeissä.
- Helpompiakin ratkaisuja on, tiesi Remontti-Reiska. Siltä seisomalta tehtiin levytyssopimus.
Niin sanottu saneerausgyprokki on muuten samanlaista kuin tavallinenkin kipsilevy, mutta vain kuuden millin paksuista. Se voidaan kiinnittää laastilla tai liimalla suoraan vanhan seinän pintaan ja viimeistellään pinnoitusta varten kittaamalla ja hiomalla saumat. Gyproc-levyn reunathan ovat hiukan muuta osaa matalammalla: kun ne pannaan vastakkain, syntyy matala ura johon pannaan kittiä ja erityinen paperinauha. Nauha vastaa levyjen mahdolliseen elämiseen (oikeastaan seinän elämiseen niiden alla; kipsilevyhän ei itsessään elä) jolloin pinnassa oleva tapetti tai maalipinta pysyy ehjänä.
Yleensä levyjen kiinnitykseen käytetään saneerauslaastia, joka onkin helpoin ratkaisu. Sen sekoittaminen on kuitenkin pölyistä puuhaa ja kun laulajan leipä on kurkusta kiinni - ja asuntokin oli valmiiksi kalustettu - päädyttiin tällä kertaa käyttämään rakennusliimaa. Sen on ehdottomasti oltava M1-luokan tavaraa, joka ei päästä kuivuessaan tai myöhemminkään ilmaan mitään myrkyllistä.
Liimaa ei tarvitse levittää koko seinään. Riittää kun vedetään katosta lattiaan ulottuvat, kämmenen levyiset raidat aina levyn reunan kohdalle ja yksi näiden väliin. Levy tulee siis kiinni reunoista ja keskeltä. Liiman levitykseen käytetään hyvin leveähampaista kampaa, jonka ei nyt tarvi olla kovin pitkä kun raidat ovat näin kapeita - yhdeksän millin hampaat kymmenen sentin kammassa on oikein hyvä työväline.
Tapetti on poistettava vain liimaraitojen kohdalta, muualla voi säästää kynsiään ja jättää vanhat kerrokset paikalleen. Koska Rikun kämppä oli asuttu, oviaukkoihin kiinnitettiin remontin ajaksi rakennusmuovi estämään sahaamisen ja hiomisen yhteydessä syntyvien roskien ja pölyn leijaileminen muihin tiloihin.
Käytä paperinauhaa - älä hio kartonkia rikki!
Kipsilevyä on hyvin helppo leikata ja muotoilla. Uutta sahaa tähän ei kuitenkaan kannata hankkia: hampaat eivät pidä kipsistä ollenkaan, oli se kuinka pehmeää hyvänsä. Vanha ja joutava käy tarkoitukseen oikein hyvin. Myös mattoveitsi ja jopa isonpuoleinen tapettiveitsi ovat oivallisia työkaluja.
Työ aloitettiin piirtämällä seinään pystysuora apuviiva ensimmäisen levyn reunan kohdalle ja sitten apuviivat levyjaon mukaan. Aloitusviivan etäisyys "aloitusnurkasta" oli levyn leveys + noin sentti työvaraa. Viivaa piirrettäessä pitkä vatupassi on käyttökelpoinen, koska sitä voi käyttää myös viivaimena.
Tämä aloitusviiva ja sen pystysuoruus on tärkeää; loput viivat ovat pikemminkin apuna suunnittelussa ja liiman levityspaikkaa määritettäessä.
Ovien ja ikkunoiden kohdalla levyä joudutaan muotoilemaan aukon mukaiseksi. Jos silloin esimerkiksi oven sivulle jäisi kovin kapea, huoneen korkuinen suikale, saattaa olla helpompaa ja turvallisempaa kiinnittää levy ensin paikalleen kokonaisena ja leikata se sitten lopulliseen muotoonsa suoraan aukon mukaan.
Kun levyt olivat paikallaan, vedettiin saumapaperinauhat. Kipsilevy on aina saumattava paperinauhalla. Jotkut suosittelevat vielä nykyisinkin lasikuitunauhaa, mutta se on virhe. Lasikuitunauhaa ei saa käyttää!
Kun kittaukset olivat kuivuneet aikansa seinässä, tehtiin kevyt välihionta ennen seuraavaa kittauskertaa. Hionnassa on oltava tarkkana, ettei vain hinkkaa kartonkia puhki kittisauman vierestä. Sen jälkeen siitä on melkein mahdoton saada siistin näköistä, kun joudutaan kittaamaan - ja hiomaan - aina uudestaan ja uudestaan
Toisella kittaamisella kutistumat saatiin tasaiseksi. Kuinka virheettömäksi levyn pinta halutaan, riippuu viimeistelytavasta - maalattava pinta hiotaan mahdollisimman sileäksi ja myös ohuen paperitapetin kohdalla pyritään oikein sileään lopputulokseen. Lasikuitutapetin kohdalla ei tarvi olla aivan niin tarkka.
Jatkuu jutussa: