Vuoden 2001 tangoprinssi Riku Lätti halusi uudet tapetit seiniin. Miehellä pysyvät kyllä käsissä muutkin työkalut kuin mikrofoni, mutta revittyään muutaman vanhan tapettikerroksen pois hän totesi saman kuin moni muukin vastaavaan hommaan ryhtynyt: kaikki aikaisemmat asukkaat olivat jättäneet ainakin yhden tapettikerran muistoksi asumisestaan. Jokaisen poistaminen olisi merkinnyt ensimmäistä kovaa urakkaa ja kun niitä ei kuitenkaan saa kokonaan pois, vielä toista samanlaista kittaamisen ja hiomisen merkeissä.
- Helpompiakin ratkaisuja on, tiesi Remontti-Reiska. Siltä seisomalta tehtiin levytyssopimus.
Niin sanottu saneerausgyprokki on muuten samanlaista kuin tavallinenkin kipsilevy, mutta vain kuuden millin paksuista. Se voidaan kiinnittää laastilla tai liimalla suoraan vanhan seinän pintaan ja viimeistellään pinnoitusta varten kittaamalla ja hiomalla saumat. Gyproc-levyn reunathan ovat hiukan muuta osaa matalammalla: kun ne pannaan vastakkain, syntyy matala ura johon pannaan kittiä ja erityinen paperinauha. Nauha vastaa levyjen mahdolliseen elämiseen (oikeastaan seinän elämiseen niiden alla; kipsilevyhän ei itsessään elä) jolloin pinnassa oleva tapetti tai maalipinta pysyy ehjänä.
Yleensä levyjen kiinnitykseen käytetään saneerauslaastia, joka onkin helpoin ratkaisu. Sen sekoittaminen on kuitenkin pölyistä puuhaa ja kun laulajan leipä on kurkusta kiinni - ja asuntokin oli valmiiksi kalustettu - päädyttiin tällä kertaa käyttämään rakennusliimaa. Sen on ehdottomasti oltava M1-luokan tavaraa, joka ei päästä kuivuessaan tai myöhemminkään ilmaan mitään myrkyllistä.
Liimaa ei tarvitse levittää koko seinään. Riittää kun vedetään katosta lattiaan ulottuvat, kämmenen levyiset raidat aina levyn reunan kohdalle ja yksi näiden väliin. Levy tulee siis kiinni reunoista ja keskeltä. Liiman levitykseen käytetään hyvin leveähampaista kampaa, jonka ei nyt tarvi olla kovin pitkä kun raidat ovat näin kapeita - yhdeksän millin hampaat kymmenen sentin kammassa on oikein hyvä työväline.
