On huolestuttavaa, että nuorten väkivaltasignaaleja ei ymmärretä, sanoo kokenut oikeuspsykologi.
Suomessa on nähty viime aikoina huolestuttavia merkkejä nuorten tekemästä performatiivisesta väkivallasta, sanoo oikeuspsykologi ja Husin psykiatrian linjajohtaja Jan-Henry Stenberg.
Performatiivisessa väkivallassa väkivaltaisia tekoja tehdään näytösluonteisesti. Väkivallan tarkoituksena on muokata omaa identiteettikuvaa muiden silmissä ja vaikuttaa omaan sosiaaliseen asemaan yhteisössä.
– Erotuksena impulsiivisesta tunnepitoisesta väkivallasta performatiivinen väkivalta on harkittu, kylmemmän väkivallan laji. Siinä järjestetään näytös, jossa jotakuta jollain tavalla nöyryytetään ja itsestä tehdään tilanteen hallitsija, Stenberg kuvailee.
Samaan aikaan vakava väkivalta, kuten teräaseiden käyttö, on selvästi lisääntynyt erityisesti yläasteikäisten poikien keskuudessa, Stenberg kertoo.
Hän muistuttaa, että kuolemaan johtaneiden väkivaltatapausten tilastot eivät paljasta koko totuutta, sillä kehittyneen ensihoidon myötä yhä useampi uhri jää henkiin.
Koulupuukotus voi olla performatiivista väkivaltaa
Kuluneella viikolla Pirkkalassa tapahtunut koulupuukotus voi Stenbergin mukaan olla performatiivista väkivaltaa.
Tekijä puukotti kolmea tyttöä, videoi tekonsa sekä lähetti Iltalehdelle manifestin. Teosta epäillään 16-vuotiasta poikaa.
– Saatavissa olevien tietojen perusteella kyse voi olla samantyyppisestä performatiivisesta väkivallasta, Stenberg arvioi, mutta täsmentää, että vielä ei tiedetä kaikkea.
– Huonot sosiaaliset taidot, heikko ymmärrys ja ilmeisesti pyrkimys absurdilla teolla oman aseman nostamiseen, hän listaa piirteitä.
Toisena esimerkkinä todennäköisestä performatiivisesta väkivallasta hän nostaa esiin Helsingin Sanomien uutisoiman tapauksen, jossa mies tunkeutui naisen kuljettaman auton takapenkille.
Mies kuvasi tekonsa videolle. Helsingin Sanomien mukaan poliisi tutkii tapausta rikosnimikkeellä lievä luvaton käyttö.
– Tämäkin on performatiivista väkivaltaa. Tarkoituksena on näyttää, että pystyy ja uskaltaa, ja että on tietyissä piireissä arvostuksen väärti. Kyseessä on alistamisen muoto, Stenberg sanoo.
Viranomaiset eivät aina tunnista
Stenbergin mukaan performatiivista väkivaltaa ei aina tunnisteta edes viranomaisten keskuudessa.
– Tapahtumia tarkastellaan irrallisina tekoina, ikään kuin lasten äkillisinä päähänpistoina, vaikka niiden taustamotiivit ovat harkitumpia ja tavoitteellisempia, Stenberg sanoo.
Stenbergin mukaan väkivalta tulkitaan ylipäätään liian usein psyykkiseksi oireeksi.
– Ihmisillä, jotka esimerkiksi tekevät koulusurmia tai kuuluvat väkivaltaisiin katujengeihin, väkivalta ei ole erityisesti merkki akuutista mielenterveyshäiriöstä, vaan erittäin huolestuttavalla tavalla vinoon menevästä persoonallisuuskehityksestä, Stenberg toteaa.
– Tällöin ollaan matkalla kohti pysyviä ja yhteiskunnan säännöistä irrallaan olevia toimintatapoja, hän jatkaa.
Asioiden erottaminen on tärkeää, sillä Stenbergin mukaan keinot auttaa ovat tällöin erilaisia.
Lue myös: Nuorten rikoksissa on 10 vuoden ajan yleistynyt kuvottava piirre suoraan ulkomailta: "Tuomareiden pitäisi nyt ryhdistäytyä"
Taustalla some
Stenberg arvioi performatiivisen väkivallan olevan seurausta siitä, että sosiaalisesta mediasta on tullut keskeisin nuorten kommunikoinnin kanava.
Esimerkiksi Tiktokissa nuoret kommunikoivat lyhyillä, vaikuttavilla videoilla.
– Performanssien järjestäminen on tehokas tapa vaikuttaa somessa, Stenberg arvioi.
Hän toivoo, että aikuiset ja viranomaiset puuttuisivat voimakkaammin some-alustoilla leviävään materiaaliin.