Norjassa selvitetään totuus- ja sovintokomission avulla, miten norjalaistamispolitiikka on vaikuttanut suomalaisperäiseen kveenivähemmistöön. Komission on määrä luovuttaa raporttinsa Norjan kansanedustuslaitokselle Stortingetille parin vuoden kuluttua. Työ on alkanut vuonna 2017.
Joukko pohjoissuomalaisia muutti Pohjois-Norjaan 1700–1800-luvuilla. Heistä ja heidän jälkeläisistään käytetään nimitystä kveenit. Nykyisestä Suomesta ja Tornionjokilaaksosta muuttaneet ihmiset kalastivat Jäämerestä sekä viljelivät ja hoitivat karjaa rannikolla.
Norjan valtion norjalaistamispolitiikka kuitenkin puuttui kulttuurin kehitykseen. Politiikka oli voimakkaimmillaan maailmansotien välisenä aikana, mutta alkoi jo 1800-luvulla. Toisen maailmansodan jälkeen sen seuraukset tulivat näkyviin.
Norjalaistaminen sai aikaan häpeää
Vuosisadan kestänyt norjalaistaminen sai aikaan häpeää ja katkeruutta, sanoo kveenin kieltä ja kulttuuria edistävän Kainun instituutin johtaja Hilde Skanke.
Koululaitos oli tärkeä osa norjalaistamispolitiikkaa. Kveenilapset lähetettiin asuntolakouluihin, joissa omaa kieltä ei saanut puhua ja joissa ei ehkä ollut ainuttakaan tuttua ihmistä. Norjan valtion tavoitteena oli karsia kveenin kieli.
– Asuntolakouluista on erilaisia kokemuksia, Skanke sanoo.
Moni oppi häpeämään omaa kieltään ja kulttuurista identiteettiään. Seurauksena useat kveenit eivät puhu kveenin kieltä. Asuntolakoulusukupolven edustajat saattoivat kokea, että lasten äidinkielen tulee olla norja, jotta heillä olisi mahdollisuudet pärjätä yhteiskunnassa, kertoo Ruijan kveeniliiton hallituksen jäsen Jan Daleng.
