Latvian yliopiston liiviläisen instituutin johtaja tietää parikymmentä ihmistä, jotka ovat oppineet liivin esimerkiksi vanhemmiltaan tai isovanhemmiltaan ja pystyvät käymään keskusteluja liiviksi.
Kuldi Medne puhuu äärimmäisen harvinaista kieltä. Helsingin Siltamäessä asuva 4-vuotias oppi suomensukuisen liivin ensimmäisenä kielenään. Kuldin 8-kuukautinen pikkusisko Ilma Mari Medne ei vielä osaa puhua, mutta hänkin oppii pian ensimmäiset sanansa liiviksi.
Poikkeuksellista perheen kielessä on, että vanhemmat ovat oppineet sen kirjoista. Liiviläistaustaiset Janis Mednis ja Renate Medne päättivät opiskella esivanhempiensa kielen ja omaksua sen kotikieleksi esikoisen syntyessä. Pariskunta puhuu lapsilleen vain liiviä, mutta keskenään joskus myös latviaa. Perhe muutti Latviasta Helsinkiin, koska Janis Mednis opiskelee suomalais-ugrilaisia kieliä Helsingin yliopistossa.
– Liiviläisiin liittyen oli otsikoita siitä, että viimeinen puhuja on kuollut ja niin edelleen. Me halusimme antaa kielelle tulevaisuuden, Janis Mednis kuvailee.
Kotikielen vaihtaminen vaatii asialle omistautumista. Mednis kuvaa haastetta vertaamalla sitä urheiluun.
– Kysyin kerran eräältä valmentajalta, miten pääset sängystä ylös niin varhain. Hän vastasi, että pitää vain herätä. Muuta tapaa ei ole. Tässä on sama juttu. Kieltä pitää vain puhua.
