Presidentti Sauli Niinistön ylivoima mielipidekyselyissä ei ole lamauttanut presidentinvaalien ehdokasasettelua, vaan tammikuun vaaleihin näyttää tulevan suunnilleen saman verran ehdokkaita kuin kolmissa edellisissäkin vaaleissa.
Vuosien 2012 ja 2006 presidentinvaaleissa oli molemmissa ensimmäisellä kierroksella kahdeksan ehdokasta, ja vuonna 2000 ehdokkaita oli seitsemän.
Presidentti Niinistön suosiolukujen on vitsailtu jo lähentelevän pohjoiskorealaisia lukemia, sillä esimerkiksi Ilta-Sanomien kesäkuun alussa julkaiseman kyselyn mukaan Niinistö voittaisi vaalit jo ensimmäisellä kierroksella massiivisella 72 prosentin äänipotilla.
Politiikantutkijat eivät ihmettele puolueiden intoa lähteä mukaan vaaleihin Niinistön ylivoimasta huolimatta.
– Presidentinvaalit on foorumi keskustelulle siitä millainen maa Suomi on, miten se asennoituu kansainvälisessä yhteistyössä ja mihin se on menossa. Presidentinvaalien kaltaista tilaisuutta ei kannata jättää käyttämättä vaikka voittoa ei tulisikaan, Turun eduskuntatutkimuksen keskuksen vanhempi tutkija Mari K. Niemi sanoo.
– Vaalikeskusteluissa voi saada omat argumentit mukaan keskusteluun ja tuoda esille omille kannattajille tärkeitä asioita.
Tampereen yliopiston valtio-opin emeritusprofessorin Heikki Paloheimon mukaan etenkään pienemmät puolueet eivät alun perinkään lähde vaaleihin kamppailemaan voitosta.
– Presidentinvaaleihin osallistuminen tuo puolueille julkisuutta ja uskottavuutta, millä puolestaan on vaikutusta puolueen kannatukseen seuraavissa eduskuntavaaleissa, Paloheimo arvioi.
