Niinistö tylynä MTV:n erikoishaastattelussa: Venäjän todistelut ydinohjuksista eivät vakuuta | MTV Uutiset
Niinistö tylynä MTV:n erikoishaastattelussa: Venäjän todistelut ydinohjuksista eivät vakuuta
3:45Venäjän todistelut eivät vakuuta Niinistöä
Julkaistu 16.02.2019 11:59
Tapio Nurminen
tapio.nurminen@mtv.fi
Münchenin 55. turvallisuuskokouksessa on karulla tavalla jouduttu todistamaan, miten tulehtunut kansainvälinen tilanne on. Eurooppa yrittää epätoivoisesti vahvistaa asemaansa yhä repivämpää hegemoniasotaa käyvien suurvaltojen, eli Yhdysvaltain, Venäjän ja Kiinan puristuksessa. Diplomaatit ovat neuvottomia. Monenkeskisten neuvotteluratkaisujen löytäminen muuttuu päivä päivältä vaikeammaksi.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö osallistuu turvallisuuskokouksessa asevalvontaa käsittelevään paneeliin ja alustaa arktisen alueen turvallisuutta käsittelevän keskustelun.
MTV Uutiset haastatteli Niinistön ennen kokouksen alkua Münchenissä.
Yhdysvallat ja Venäjä ovat molemmat irrottautumassa keskimatkan ydinohjukset kieltävästä INF-sopimuksesta. Onko se uhka Suomelle ja laajemmin koko Euroopalle?
– Jos ajatellaan INF-sopimuksen alkujuuria ja sen sisältöä, niin sopimushan suojaa nimenomaan Eurooppaa. Ja tottakai, jos siitä kuten nyt todella näyttää luovutaan, niin tuo suoja sitten lähtee. Se on välitön seuraamus ja on ihan ymmärrettävää, että eurooppalaiset ovat hyvin huolissaan. Ei se tarkoita, että kaikki suoja lähtee, mutta murenee kuitenkin.
Eikö tämä tarkoita, että nimenomaan Venäjä, jolla on näitä keskimatkan ohjuksia Kaliningradissa, on entistä suurempi uhka?
– Näinkin tietysti voidaan sanoa. Minä pidän kuitenkin vielä huolestuttavampana sitä, että nyt alkavat murentua ne sopimukset, joihin kylmän sodan aikana onnistuttiin pääsemään. Silloin syntyi asevalvontasopimuksia ja syntyi Etyj sekä Etyk. Jos nyt pikkuhiljaa murennetaan ne pois, niin se tarkoittaa paluuta 1960-luvulle, jolloin oli kylmä sota vailla kontrollia.
Uhkaako nyt uusi varustelukierre?
– No sopimusten ja diplomatian murenemisen alkua tämä saattaa tarkoittaa ja se olisi todella huolestuttavaa. Ja olemmehan me jo kuulleet, että venäläiset ovat kehittämässä uusia keskimatkan ohjuksia ja Yhdysvallat epäilemättä myös.
Kumpi tässä INF-sopimuksesta irtautumisessa on ”pahis”, Venäjä vai Yhdysvallat? Molempiahan yhdistää ajatus, että sopimuksesta pitää irtaantua, koska Kiina ei ole siinä mukana?
– Sopimukseen liittyvää kritiikkiä on kuultu jo kauan. Putin sanoi viitisentoista vuotta sitten, että sopimus on huono heille. Varmasti nimenomaan Kiina pistää tässä molempien silmään, koska se saa kehittää näitä aseita vapaasti.
Onko myös Suomi sitä mieltä, että Venäjän 9M729-ydinohjukset ovat INF-sopimuksen vastaisia. Juuri ne hiertävät Natoa ja Yhdysvaltoja?
– Venäjähän on pyrkinyt tässä kovasti vastatodisteluun ja se ei ole kyllä vakuuttanut.
Mitä muuta Euroopan pitäisi tehdä kuin yrittää pelastaa INF-sopimus?
– Saksalaiset ovat olleet tässä hyvin aktiivisia ja tottakai edelleen pitää yrittää pelastaa. On tietysti myös mahdollisuus modifioida. Eräs ajatus on, että pidetään ainakin Eurooppa tyhjänä näistä ohjuksista. Minä aion kannattaa tätä ajatusta täällä Münchenissä. Silloin täytyy ymmärtää Eurooppa laajasti. Se ulottuu maantieteellisesti Uralilta Atlantille.
Onko tällainen aloite nykytilanteessa realistinen?
– Siitä varmasti kuullaan vastauksia täällä. Kaikkea on yritettävä.
Onko ylipäätään realistista ajatella, että INF-sopimus pysyisi sittenkin voimassa?
– Se vaikuttaa äärimmäisen vaikealta.
Münchenin turvallisuuskokouksen johtaja, saksalainen veteraanidiplomaatti Wolfgang Ischinger on ehdottanut aika provokatiivisesti, että jatkossa, jos INF-sopimus raukeaa, Ranskan ydinasepelote pitäisi ulottaa koko Eurooppaan. Mitä mieltä te tästä olette?
– Ranskastahan tuli aika tiukka vastaus. Eli ei taida tuo ajatus kantaa. Euroopan keskeinen ongelma on se, ettei sillä ole kokoaan vastaavaa vaikutusvaltaa. Pelkästään ei voi moittia kolmea suurvaltaa, että ne ovat tuon arvovallan vieneet. Pitää katsoa myös peiliin. Ansaitseeko Eurooppa sen arvovallan? Minusta vain yhtenäinen Eurooppa, joka kykenee yhtenäiseen kansainväliseen esiintymiseen, ansaitsee paikan suurten pöydässä. Jos tuo paikka olisi, Euroopan tilanne olisi huomattavasti parempi. Mutta kuten me olemme nähneet kokous kokoukselta: riitoja riitää.
Aika moni on pettynyt siihen, miten hitaasti Euroopan yhteisten puolustuksen kehittämisessä on edetty. Myös teidän joistain kannanotoistanne on tehty se johtopäätös, että olette pettyneet siihen?
– Jos ajatellaan tunnelmaa koko Euroopassa, vielä enemmän ollaan pettyneitä Naton ja Yhdysvaltain välisiin ongelmiin. Jo pitkään Yhdysvalloista on korostettu, etteivät he yksin ota vastuuta. Sekä näiden paineiden että Euroopan omien paineiden vuoksi on luonnollista, että kehitetään Euroopan turvallisuus- ja puolustusmekanismeja. Työ ei ole edennyt kovin nopeasti, mutta siitä on kuitenkin puhuttu kahden kolmen vuoden ajan. Se on aivan jotain muuta kuin Euroopan unionin aiempi historia. Parikymmentä vuotta oltiin sitä mieltä, että tämä on perin omituinen keskustelunaihe.
Kuinka paljon keskustelu yhteisestä puolustuksesta kiteytyy Ranskan ja Saksan välisiin näkemyseroihin?
– Euroopan unionissa on 28 armeijaa siksi, että halutaan puolustautua. Jos meillä on 28 armeijaa ja tapahtuu jotain todella pahaa, silloin on aika luontevaa, että asioita yritetään katsoa yhdessä. Natolla on tietysti iso merkitys, mutta Nato on 70-prosenttisesti yhtä kuin Yhdysvallat.
Kuinka huolestuttavana te pidätte sitä, että Yhdysvallat pyrkii hajottamaan Euroopan rivejä eri keinoin? On Nord Stream 2 -kaasuputki, Iranin ydinsopimus ja Nato-maiden puolustusmenot?
– En usko, että siinä on mitään hajottamista, kun Yhdysvallat vaatii Euroopaa kantamaan vastuuta niin kuin on sovittu. Varapresidentti Mike Pencen puhe Varsovassa oli kyllä aika kova. Siinä hän vaati EU-maita irtaantumaan Iranin ydinsopimuksesta. Sekään ei välttämättä ole hajottamista, vaan yritystä panna Eurooppa siihen ruotuun, joka USA:sta näyttää hyvältä.
Kiina on ilmoittanut, ettei se suostu lainkaan neuvottelemaan omista ydinaseistaan. Miten Euroopan pitäisi suhtautua tähän ja suhtaudummeko me ylipäätään liian sinisilmäisesti Kiinaan?
– Kiinahan pyrkii vaikuttamaan taloudellisesti. Jo silloin, kun olin Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankissa Luxemburgissa, kiinnitin huomiota siihen, että Kiinan ulkomaisen valuutan reservit kasvavat huikeasti. Joskus laskin, että sillä reservillä kiinalaiset olisivat kyenneet ostamaan kaikkien Pohjoismaiden ja Alankomaiden pörssit tyhjiksi ja rahaa olisi vielä jäänyt yli. Eurooppalaisten yhtiöiden ostaminen alkoi jo silloin. Se on ongelmallista, kun se kohdistuu keskeiseen infrastruktuuriin ja korkeaan teknologiaan. Kääntöpuolella taas pitää muistaa, ja siitä on nähty paljon esimerkkejä ympäri maailmaa, että raha houkuttaa myyjää.
Olisiko eurooppalaisten pitänyt näiden kriittisten yhtiöiden kohdalla puhaltaa jo ajat sitten peli poikki, koska Kiinan tavoitteena on ollut lisätä valtaansa?
– Suomessa ei ole ollut minusta näkyvissä huolestuttavia oireita, mutta Euroopassa kyllä. Ainakin näitä hankkeita pitäisi hyvin tarkkaan miettiä. Se on nimittäin totta, että Kiina on päässyt etenemään aika pitkälle, muissa maanosissa vielä pidemmälle kuin Euroopassa.
Pidättekö te sitä huolestuttavana?
– Kyllä minusta on hyvin paikallaan, että sitä tarkoin seurataan, että jokainen maa miettii, mikä on sellaista tärkeää, jota ei halua luovuttaa muille. Eikä Kiina ole tässä ollenkaan ainoa, jota pitää varoa.
Yksi suuri ja kiistelty infrastruktuurihanke on kaasuputki Nord Stream 2, jossa Venäjällä on vahva asema. Tekikö Saksa mielestänne oikein runnoessaan EU:ssa kompromissin, jolla käytännössä estettiin koko hankkeen kariutuminen. Monet ovat sitä mieltä, että Saksa niiasi liian voimakkaasti Moskovan suuntaan?
– Saksa on itse laittanut itsensä hankalaan tilanteeseen. Ensin luovuttiin ydinvoimasta ja nyt päätettiin luopua myös hiilestä. Siksi on pakko olla jotain muuta energiaa ja se on nyt sitten kaasua.
Onko Eurooppa, kuten monet väittävät, tämän putken myötä liian riippuvainen Venäjästä?
– Täytyy koko ajan muistaa, että on myös LNG-kaasua. Kyllä minun ymmärtääkseni, jos joku putki sulkeutuu, silloin aletaan tuoda laivoilla lujaa vauhtia nestemäistä kaasua. Nythän Saksa nimenomaan on rakentamassa näitä terminaaleja.
Pidättekö te tätä Nord Stream 2 kaasuputkea myös poliittisen vaikuttamisen välineenä?
– Siellähän on nyt jo yksi kaasuputki eikä ainakaan minun silmiini ole sattunut kovinkaan paljon poliittista vaikuttamista. Kuten jo sanoin, siihen on rakennettavissa puolustus, eli on oltava vaihtoehtoja.
Onko USA:n uhittelu kaasuputkiasiassa uskottavaa, kun taustalla kuitenkin on tavoite myydä lisää kaasua Eurooppaan?
– Yhdysvalloilla on tietysti oma intressinsä, mutta heidän kritiikkinsä on tosiaan ollut aika voimakasta viimeisen parin vuoden aikana. Itä-Euroopan maat, jotka ovat kriittisiä tämän putken suhteen, ovat varmasti vaikuttaneet Yhdysvaltain mielipiteisiin. Ukraina tietysti muiden mukana.
Ymmärrättekö te Ukrainan ja Itä-Euroopan huolen tässä asiassa?
– Kyllä minä ymmärrän, että tässä on sekä talouteen että energian saantiin liittyviä huolia.
