Venäjän kannalta tilanne Ukrainan sodan suhteen näyttää nyt hyvältä, mutta Ukrainalla on yhä sananvaltaa rauhan hieromisessa, sanoo Tampereen yliopiston professori.
Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin sopimus rauhanneuvottelujen aloittamisesta Ukrainassa on herättänyt huolta Ukrainan tulevaisuudesta ja maan mahdollisuuksista vaikuttaa rauhan ehtoihin.
Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori Tuomas Forsberg sanoo, että Ukrainan mahdollisuudet kääntää tilannetta sille paremmaksi ovat tällä hetkellä auki.
Hänen mukaansa Ukrainalla on kuitenkin yhä sananvaltaa tilanteessa eikä kaikki ole kiinni Yhdysvalloista ja Venäjästä.
– Niin kauan kuin (Ukrainan presidentti Volodymyr) Zelenskyillä on jonkinlainen kyky käydä sotaa, niin Ukrainalla on sananvaltaa, Forsberg sanoo STT:lle.
Forsbergin mielestä esimerkiksi uutisseurannassa on turha mennä sellaiseen maailmankuvaan, että Yhdysvallat ja Venäjä päättävät keskenään rauhasta tai antavat sille tiukat raamit.
Hänen mukaansa tämä vahvistaa ajatusta siitä, että sota Ukrainassa on ollut Yhdysvaltain sota ja siten se voi myös päättää sen loppumisesta.
– Tämä on täysin vastoin sitä ajattelua, että kysymys on Venäjän hyökkäyksestä sitä pienempään itsenäiseen maahan ja sen maan puolustustaistelusta.
Lue myös: "Trump on antautunut Putinille" – näin on reagoitu rauhanprosessiin
Venäjä onnistunut pelikirjansa mukaisesti
Käänteitä Ukrainan tilanteessa on luultavasti vielä paljon luvassa. Forsbergin mukaan on mahdollista, että Ukrainassa päästään aselepoon, joka olisi maan kannalta jollakin tavalla tyydyttävä.
– Mutta on myös mahdollista, että ei päästä (aselepoon) ja tilanne kääntyy edelleen huonompaan suuntaan, koska Yhdysvaltojen tukea ei enää ole, mutta ei myöskään tyydyttävää rauhaa näköpiirissä, Forsberg sanoo.
Forsbergin mukaan paluu Venäjän vuoden 2022 suurhyökkäystä edeltävään tilanteeseen voisi olla Ukrainalle tyydyttävä lähtökohta, jos se saisi jonkinlaiset varmuudet siitä, ettei Venäjän hyökkäys tule toistumaan.
Suuri kysymys tällaisessa tilanteessa olisi se, mihin alueraja oikeasti vedettäisiin.
– Tuntuu vaikealta ajatella, että Venäjä vetäytyisi isommissa määrin nyt tältä rintamalinjalta. Se ei vastaisi sen tavoitteita. Mutta jos Trump jollain väännöllä pystyisi saamaan aikaan paluun sotaa edeltäville rajoille, se olisi ilman muuta Ukrainan kannalta sellainen, mitä voisi pitää varsin tyydyttävänä tuloksena.
Venäjän kannalta tilanne näyttää professorin mukaan hyvältä: se on onnistunut vahvistamaan omaa narratiiviaan sodasta ja saanut läpi sen, että Yhdysvallat haluaa lopettaa tukensa Ukrainalle.
– Venäjän pelikirjassa on nimenomaan ollut ajatus siitä, että käydään tätä sotaa ja vaikka se vaatii resursseja, niin kun vaan sitkeästi jatketaan, niin kyllä se muutos tapahtuu siellä lännessä. Ja näinhän tässä on nimenomaan käynyt.
Lue myös: Upin johtaja: Kremlissä ei vielä juhlita
Voi vaikuttaa myös asekauppaan
Yhdysvaltain puolustusministeri Pete Hegseth sanoi tänään keskiviikkona, että Euroopan maiden on tulevaisuudessa hoidettava ylivoimainen enemmistö Ukrainalle annettavasta aseellisesta ja muusta avusta.
Professori Forsbergin mukaan tämä ei lähitulevaisuudessa ole realistista, mutta paperilla se on kuitenkin periaatteessa mahdollista.
– Yhdysvaltain poismenoa tästä kuviosta ei voida paikata nopeasti, mutta mielestäni se on kyllä paikattavissa, jos poliittisesti päästään sellaiseen tahtotilaan.
Jos transatlanttinen eli Euroopan ja Yhdysvaltojen välinen sopimus menee tältä osin uusiksi, koskee se Forsbergin mukaan monia muitakin asioita, joita tässä "hiljaisessa sopimuksessa" on ollut.
Näitä ovat esimerkiksi se, miten paljon eurooppalaiset tukevat Yhdysvaltain politiikkaa tietyissä kysymyksissä, kuten Lähi-idässä, missä eurooppalaisilla on lähtökohtaisesti ollut erilaisia intressejä.
– Kysymys on myös siitä, kuinka paljon aletaan kehittää systemaattisesti eurooppalaista puolustusteollisuutta eurooppalaisiin tarpeisiin ja vähennetään aseriippuvuutta Yhdysvalloista. Koska jos Yhdysvallat ei ole sitoutunut Eurooppaan, myös meillä nousee esiin kysymys, missä mielessä meidän kannattaa olla sitoutuneita amerikkalaisiin aseisiin.