Jääkiekon NHL:n läntinen konferenssi on vuosi vuodelta tasaisempi. Tuohon ei ole tulossa muutosta.
Pudotuspelipaikoista kamppaili viime keväänä viimeiseen asti Edmontonia ja Columbusta lukuunottamatta kaikki joukkueet. Nyt rannalle jääneistä etenkin Edmonton, Anaheim, Dallas, Minnesota ja Calgary hamuavat epätoivoisesti kevään ratkaisupeleihin.
Hallitseva mestari Los Angeles Kings lähtee kauteen täysin uudesta lähtökohdasta, kun se on yksi suosikeista. Kärjessä ovat tutut joukkueet.
Itäisen konferenssin lähtökohdat kauteen:
(järjestys viime kauden runkosarjan loppujärjestys, seuran perässä pistemäärä)
Vancouver Canucks 111
Viime vuosien kestomenestyjä on tuomittu pudotuspeleissä alisuorittajaksi. Hävisi kuitenkin kahtena perättäisenä vuonna Chicagolle, kun seura kasvoi toisena vuonna Stanley Cup -voittajaksi. Sen jälkeen tie meni finaaleihin asti ja viime vuonnakin tie nousi pystyyn lopulta voittoon menneen Los Angelesin käsittelyssä. Vancouver on nytkin kärkikahinoissa. Vielä vähän aikaa sitten Roberto Luongo oli paikallisten fanien lemmikki, mutta nyt hänet halutaan pois. Ei kuitenkaan olisi huono idea rauhoittaa tilannetta ja pitää sekä Luongo että ykköseksi noussut Cory Schneider joukkueessa. Tynkäkaudella pelejä on joka toinen päivä ja silloin nimenomaan vahva maalivahtikaksikko on valttikortti. Etenkin kun Luongo ei ole niin huono, kuin hänen maineensa. Vancouverin kauden alkua vaikeuttaa tärkeiden hyökkääjien Ryan Keslerin ja David Boothin loukkaantumiset.
St. Louis Blues 109
Nuorennusleikkaus alkoi kantaa hedelmää ja Blues otti ensimmäisen divisioonavoiton sitten kauden 1999-00. Edellisen työsulun jälkeen vain kerran aiemmin pudotuspeleissä, viime kaudella mahdollisuuksia oli mennä pitkällekin, mutta jäi yhtenä neljästä Los Angelesin hirmuisen vireen jalkoihin. Valmennus voi heittää Jaroslav Halakin tai Brian Elliottin koska vaan jäälle, ja varmaa on, että kiekko pysähtyy. St. Louis päästi viime kaudella ylivoimaisesti vähiten maaleja, 82 ottelussa kiekko oli Blues-maalissa vain 165 kertaa. Kun muutenkin mielenkiintoiseen nuoreen nippuun lisätään täksi kaudeksi vielä huippulahjakas Vladimir Tarasenko, on Blues taas konferenssin kärkikahinoissa.
Phoenix Coyotes 97
Phoenix pelasi viime kaudella historiansa parhaan kauden ja meni konferenssifinaaleihin saakka. Kuten muutenkin läntisessä konferenssissa, menestys lähti huikeasta maalivahtipelistä. Tampa Baysta kaapattu Mike Smith peittosi jopa Pekka Rinteen pudotuspeleissä. Kaksi isoa asiaa tapahtui kesän ja työsulun aikana, kun uusi omistaja Greg Jamison tuli ja piti joukkueen Arizonassa. Samalla kapteeni Shane Doan saatiin pidettyä joukkueessa. Nuori joukkue otti viime kaudella askeleen eteenpäin, nyt se taso täytyy pitää. Työmyyrät Lauri Korpikoski ja Mikkel Bödker näyttivät Suomen länsirannikolla, että Phoenixilla on ratkaisuvoimaa varastossa.
Nashville Predators 104
Nashvillen piti mennä viime kaudella pitkälle. Odotukset nousivat entisestään, kun pudotuspeleissä putosi Detroit. Phoenix kuitenkin pelasi Nashvillen vahvuuksilla ja puolusti ennakkosuosikin pois. Joukkue menetti suuren osan joukkueestaan, kun varakapteeni Ryan Suter lähti isolla rahalla Minnesotaan. Vielä enemmän pistettiin rahaa likoon, kun Nashville halusi pitää kapteeninsa Shea Weberin riveissään. Weber ja Pekka Rinne ovat edelleen joukkueensa tärkeimmät pelaajat. Puolustus Nashvillella on kova, mutta ratkaisijat toisessa päässä ovat vähissä. Rinne on Vezina-ehdokkaista ainut, joka pelasi työsulun aikana, onko tämä hänen vuotensa?
Detroit Red Wings 102
Hockey Townissa on paikkaamaton aukko, kun seitsemän kertaa liigan parhaaksi puolustajaksi valittu Niklas Lidström laittoi luistimet lopullisesti varastoon. Niklas Kronwallin johtaman puolustuksen täytyy saada heti alusta lähtien onnistumisia, että luottamus omaan tekemiseen nousee. Valtteri Filppula saa entistä suuremman roolin kakkosketjun johtajana. Ikuinen suosikki on tänäkin vuonna vahva. Detroitin ykköskentässä hyökkää mielenkiintoinen tulokas, kun Sveitsin liigassa hirmuisia tehoja takonut Damien Brunner istutetaan Pavel Datsjukin ja työsulkuajan tutkaparin Henrik Zetterbergin viereen. Maalivahtipeli ei ole ollut viime vuosina Red Wingsin vahvuus, Jimmy Howard on parhaimmillaan hyvä, mutta tasaisuus uupuu. Torontosta tuotu Jonas Gustavsson sekä viime kaudella väläytellyt Joey MacDonald ovat silti pelkästään tukitehtävissä.
Chicago Blackhawks 101
Stanley Cupin keväällä 2010 ratkaissut Patrick Kane jätti MM-kisat väliin, kun halusi treenata uransa heikoimman kauden jälkeen. Uudestisyntynyttä Kanea Chicago kaipaakin, viime kausi oli laskusuhdannetta. Puolustukseen tuotiin kovuutta Sheldon Brookbankin muodossa, mutta omassa päässä on Chicagon isoin ongelma. Viime kaudella Chicago päästi 238 maalia, enemmän lännessä päästivät vain pahnanpohjimmaiset Edmonton ja Columbus. Chicago luotti 28-vuotiaaseen Corey Crawfordiin, mutta hän ei pystynyt vastaamaan tarpeeksi hyvin huutoon. Luongoa on huhuissa tuotu myös Chicagoon.
San Jose Sharks 96
Kahdeksan peräkkäistä kautta pudotuspeleissä, niistä viisi divisioonaykkösenä, eikä menestystä ole tullut. Sharks on päässyt konferenssifinaaleihin asti kahdesti, niissä on tullut vain yksi voitto. San Josesta on puuttunut se jokin, runkosarjassa kulkee, mutta sitten homma pysähtyy. Vuosi toisensa jälkeen paine kasaantuu erityisesti kapteeni kapteeni Joe Thorntonin niskaan. San Josessa jotain täytyy tapahtua, se jokin pitää löytää. Seura alkaa lähestyä tienristeystä, jo kymmenen pelaajaa on yli 30-vuotiaita.
Los Angeles Kings 95
Tuli puskista, yllätti ja meni päätyyn asti. Viime vuoden mestaruus käänsi tilanteen päälaelleen, mustasta hevosesta tuli suosikki. Stanley Cupia puoli vuotta sitten juhlinut porukka on pysynyt samana ja elintärkeä lukko, Conn Smythe -voittaja Jonathan Quick on parantanut selkävaivansa työsulun aikana. Kesken kauden joukkueen peräsimeen tullut päävalmentaja Darryl Sutter johti joukkueensa NHL-ennätykseen kun Kings nousi konferenssin kahdeksannelta sijalta mestariksi ja otti hirmuiset kymmenen peräkkäistä vierasvoittoa. Kings on täysin uuden tilanteen edessä.
Calgary Flames 90
Kolmesti peräkkäin vailla pudotuspelipaikkaa. Neljättä kanadalaisseura ei enää kestä. Seuran johdolla on ollut jo pitkään painetta uudistukselle, joidenkin mielestä kapteeni Jarome Iginla ja ykkösmaalivahti Miikka Kiprusoff pitäisi uhrata joukkueen täydellisen uudistamisen edessä. Kiprusoff on pelannut viimeisellä seitsemällä kaudella 70 peliä joka sesongilla, joten hän on liigan vahdeista parhaiten tottunut kovaan työlastiin. Tynkäkaudella pelejä on niin usein, että Leland Irvingin ja Henrik Karlssonin on viimein pystyttävä tukemaan Kipperiä. Calgary ei halunnut jatkaa Olli Jokisen sopimusta, sen sijaan Detroitista hankittiin Jiri Hudler ja KHL:stä pistenikkari Roman Cervenka. Sveitsiläistaituri Sven Bärtschi ja ruotsalainen Mikael Backlund edustavat Calgaryssa viime vuosina harvinaista nuorta nousevaa voimaan, heidän lisäkseen joukkueessa on vain kaksi alle 26-vuotiasta pelaajaa.
Dallas Stars 89
GM Joe Nieuwendyk sai ihmetystä aikaan, kun hän hankki NHL:n vanhimpaan kaartiin kuuluvat Jaromir Jagrin ja Ray Whitneyn. Vanhoilla ketuilla voi kuitenkin olla yllättävän paljon annettavaa. Samalla Nieuwendyk hankki kovan tekijän, kun Derek Roy vaihtoi Buffalon teksasilaisseuraan. Suomalaisvahti Kari Lehtonen on Jamie Bennin ohella joukkueensa tärkein pelaaja, viime kaudella "Kärppä" sai ylistystä käytännössä jokaikisen pelin jälkeen. Richard Bachmania saatetaan silti tarvita, Lehtosella kun on synkkä historia loukkaantumisten kanssa.
Colorado Avalanche 88
Colorado nimitti viime vuoden tulokkaan Gabriel Landeskogin NHL-historian nuorimmaksi kapteeniksi. Hän johtaa itseään vanhempia, mutta silti nuorta joukkuetta, joka on parhaimmillaan todella iskukykyinen. Coloradolla on mahdollisuus muutaman heikon kauden, neljän viime kauden aikana kerran pudotuspeleissä, ottaa askel ylöspäin. Kovasti töitä on tehtävänä, mutta viime keväänä MM-kisoissa loistanut Semjon Varlamov voi auttaa joukkueen isoihin voittoihin ja joukkue taistelee varmasti tiukasti pudotuspeli-paikasta.
Minnesota Wild 81
Minnesotassa on kovin värinä moneen vuoteen. Mikko Koivu kipparoi vahvinta joukkuettaan vuosiin. Wild teki kesän kohauttavimman kaappauksen, kun se otti markkinoilta Devils-kapteeni Zach Parisen ja Nashvillen varakapteenin Ryan Suterin. Rahaa paloi 196 miljoonaa dollaria, mutta niillä saadaan paljon, ykköslaituri ja ykköspakki, ykkösylivoiman kaksi tärkeää osasta, johtajuutta Koivun rinnalle. Kun tämän lisäksi Mikael Granlund johtaa todella lupaavaa nuorta osastoa, on Wild ehkäpä historiansa näkyvimmällä paikalla, sen mukana nousevat paineet. Granlund saa seuralta isoa vastuuta, hänellä on myös iso paikka näyttää taitonsa. Wildillä on erittäin vahva maalivahtikaksikko, kun Josh Harding on jo noussut haastamaan Niklas Bäckströmiä ykkösvahdin paikasta. Molemmat ovat loukkaantumisherkkiä, mutta jos he pysyvät kunnossa ja pelaavat parhaalla tasollaan, on Wildillä jopa yksi liigan parhaista tandemeista. Jos sijoitus taulukossa ei parane, se on ihme.
Anaheim Ducks 80
Anaheimilla on vain ja ainoastaan parannettavaa. Teemu Selänne oli viime kaudella joukkueen paras pistemies 66 pisteellä. Se kertoo siitä, että Selänne on tälläkin kaudella, 42-vuotiaana, vaarallinen pistenikkari, mutta myös siitä, että muiden pitää nostaa tasoaan. Toissa kauden MVP Corey Perry ja kapteeni Ryan Getzlaf ovat osoittaneet olevansa yksi liigan kuumimmista parivaljakoista, viime kaudella niitä hetkiä vain oli liian vähän. Selänteen jatkaminen oli joukkueelle elintärkeää, nyt jokaisen täytyy pelata sillä esimerkillä, jota nestori viime kaudella näytti illasta toiseen. Ducks toi kesällä kokoa puolustukseensa, joten Jonas Hillerinkin torjuntatilastojen pitäisi olla noususuunnassa. Oli viime keväänä yksi liigan parhaista joukkueista, mutta nuoren kaartin pitää nostaa tasoaan suuresti.
Edmonton Oilers 74
Joko nyt? Edmonton on tehnyt pyyteetöntä työtä täydellisen uudistumisen suhteen. Joukkue on nuori, taitava ja täynnä valtavaa potentiaalia. Tällä kaudella peräkkäiset ykkösvaraukset Taylor Hall ja Ryan Nugent-Hopkins ovat taas hieman parempia ja kun sekaan on heittää vielä kolmas perättäinen ykkösvaraus Nail Jakupov, on potentiaali hurjalla tasolla. Nuoret virtuoosit ovat saaneet ikärenkaan ympärilleen ja Edmontonin nousu pohjalta on väjäämättömästi edessä. Kysymys kuuluukin koska. Kysymysmerkit ovat omassa päässä, maalivahtikaksikko Nikolai Khabibulin-Devan Dubnyk ei lukeudu NHL:n kärkikaartiin. Myös puolustuksessa on tilaa, kun kokeneemmat Andy Sutton, Ladislav Smid ja Theo Peckham ovat loukaantuneita. Suttonin kokemus olisi arvokasta, mutta hän on todennäköisesti koko kauden sivussa. 22-vuotiaan tulokkaan Justin Schultzin suuntaan kääntyy Oilers-puolustuksessa toiveikkaat katseet. Edmontonin joukkuetta johtaa sveitsiläisvalmentaja Ralph Krueger. Tulokasvalmentajalta erityisesti suomalaiset odottavat sitä, että 22-vuotias Teemu Hartikainen saa paikan ja tekee läpimurtonsa NHL:ään.
Columbus Blue Jackets 65
Aika jälkeen Rick Nashin. Kaudesta 2002-03 lähtien seuraa lähes yksin hilannut kanadalainen lähti (viimein) hakemaan todellista menestystä ja siirtyi NY Rangersiin. Vaihdossa Columbukseen suuntasivat Brandon Dubinsky, Artem Anisimov ja Tim Erixon sekä ensi kesän varausvuoro. Dubisnkylla on takana pettymysten kausi, hän teki viime kaudella Rangersissa vain 34 pinnaa, kun edeltävä kausi toi 54 pinnaa. Vastuu kasvaa sekä Dubinskyllä että Anisimovilla, joten kaksikko voi saada uuden nosteen Columbuksesta. Maalille hankittiin Philadelphiasta Sergei Bobrovski. Blue Jackets on 12-vuotisen NHL-historiansa aikana selvinnyt kerran pudotuspeleihin ja vaikka seurassa rakennetaan selväsi uutta, olisi jatkopaikka tällä kaudella yllätys. Mutta yllätykset ovat urheilun suola.