NHL:n skandaalipaljastus avasi pyhät ovet – Jesse Joensuu: ”Kuulostaahan se silloin helvetin pahalta”

LUE: NHL-skandaalit juuret vain vahvistivat viestiä – jääkiekossa kytee murros, joka ravistelee myös Suomea

Tällä viitataan skandaalimaiseen aaltoon, joka on ravistellut jääkiekon suurinta markkina-aluetta, Pohjois-Amerikkaa ja NHL:ää.

Joensuu nostaa esille sen, miten joukossa on ollut selkeästi tuomittavia tapauksia, kuten entisen NHL-hyökkääjän Akim Aliun kertomukset rasismista. Tässä syyllinen oli Bill Peters, joka sai paljastusten jälkeen potkut Calgary Flamesin päävalmentajan paikalta.

– Tuolla on ollut muitakin tapauksia, jotka ovat olleet vääriä ja tuomittavia. On selvää, että tuollaiset pitää hoitaa. Rasismi on jotain mikä pitääkin tuoda julki, Joensuu miettii MTV Urheilulle, jatkaen koko ilmiöstä:

– Totta kai tuo on mielenkiintoinen aihe ja ihan varmasti toimittajat yrittävät kaivella noita nyt esille. Mun mielestä se ei ole oikein.

– Varsinkaan jälkeenpäin, Joensuu miettii.

Kasvualusta

Syksyn skandaalin iso piirre on ollut se, miten tarinat ovat tulleet pukukopin sisältä. Niin sanotut pyhät ovet ovat avautuneet.

Jääkiekkokulttuurin ”ulkopuolella” oleva voi kysyä, että mikä ihmeen pyhä ovi?

Joensuulla on vahva mielipide koko asiaan. Hänen mukaansa raja on selkeä. Se mitä pukukopissa tapahtuu, pitäisi jäädä pukukoppiin.

– Se, mitä siellä pukukopissa on sanottu ja mitä minä olen kuullut, niin jos se irrotetaan kontekstista, niin kuulostaahan se silloin helvetin pahalta ja tuomittavalta. Todellisuudessa se ei ole niin. Pukukoppi ei saa olla missään nimessä avoin ulkopuolisille, Joensuu sanoo ja perustelee:

– Kaikki perustuu vaatimustasoon. Ei siinä ole kyse mistään henkilökohtaisuuksista. Jos se menee siihen, niin sitä on todella vaikea perustella. Mutta jos joku huutaa, että ”vitun laiska paska, ala tekemään hommia” joukkueen edessä, niin siinä saattaa olla kyse siitä, ettei se jätkä ollut hereillä tai että se herättää muita. Se pitää kestää, vaikka totta kai se tuntuu pahalta.

– Henkilökohtaisuudet ja rasistiset jutut ovat ehdottomasti tuomittavia. Mutta en ole todellakaan samaa mieltä, että jääkiekkokopin pitäisi olla avoin tai siitä, että valmentajille laitetaan mikit. Ei ulkopuolisten pitäisi tuomita näiden yhteydessä tulevia asioita. Olemme kaikki aikuisia miehiä ja vahvoja persoonia. Jos jotain oikeasti kiusataan, niin kyllä me puutumme siihen, Joensuu painottaa.

Joensuun mukaan pukukoppi on ollut hänelle valtava kasvualusta.

– Se on tervettä kasvattamista, mitä ei pitäisi päästää missään nimessä katoamaan. Jos kaikesta pienestä loukkaantuu, niin silloin pienetkin murheet ovat helvetin isoja.

– Olen kehittynyt jääkiekkokulttuurissa ja pukukopissa juuri sen takia, että tässä pitää kovettaa omat tunteet. Jos minä vinoilen jollekin ja jos minulle vinoillaan, niin ei se ole sitä, etteivätkö he tykkäisi minusta tai että he haluaisivat aiheuttaa minulle pahan mielen. Tuollainen kuuluu tähän juttuun. Kyse on sosiaalisesta kehittymisestä, mikä meillä jääkiekkoilijoilla on ja minkä me saamme pukukopista.

Pelaajan havainto

– Mulla tulee mieleen pari sellaista valmentajaa, joista en sano, että olisin vihannut heitä, mutta joista en ole tykännyt missään nimessä. En siltikään sano, etteivätkö he olisi halunneet joukkueelle parasta, Joensuu puhuu kokemusten kautta valmentajametodeista.

Mikä on pelaajan näkökulmasta hyvää, kovaa valmentamista?

– Se on sitä, että vaatimustaso on korkealla. Valmentajasta pitää huokua se, että hän tekee eniten hommia koko organisaatiossa, Joensuu miettii.

– Vastapaino on se, että jos joku vain painaa jotain jätkää selvästi alaspäin ja yrittää vahingoittaa hänen uraansa, eikä siellä ole löydettävissä mitään sellaista, että hän yrittää tehdä asioita joukkueen eteen ja auttaa pelaajaa. Tuo on sitten aivan eri juttu. Tuohon en ole törmännyt.

LUE: Lauri Marjamäeltä puhutteleva kärjistys jääkiekon murroksesta: ”Tämä on mennyt ihan häränpyllyä”

Joensuu ei ole huolissaan siitä, että syksyn aikana esille tulleet paljastukset voisivat ravisuttaa kulttuuria myös Suomessa.

– Se, mitä valmentajat ovat tehneet 20-30 vuotta sitten, niin ne ovat tarinoita. Se, mitä joku on tehnyt silloin, niin ei siitä pidä tuomita ketään. Pois lukien rikollinen toiminta. Se on ollut sitä aikaa. Ei sitä voi verrata nykypäivään. Maailma muuttuu. En tiedä, että muuttuvatko takavuosien paljastukset kulttuuria mihinkään suuntaan.

Yksi kehityssuunta on ollut kuitenkin selkeä.

– Mitä itse olen ollut tässä, niin valmentaminen on mennyt huomattavasti pelaajaläheisemmäksi.

– Se on vain luonnollista kehitystä, Joensuu näkee.