Kevään merkit ovat ilmassa. Leijonien MM-valmistelut ovat käynnissä ja kaikki keskittyminen pureutuu yhteen asiaan: kuka tulee NHL:stä pelastamaan Leijonat? Tai sittenkin, kuka ei tule?
LUE MYÖS: Leijonille tipahti NHL-apuja! – Neljä pelaajaa Pohjois-Amerikasta mukaan
Keskustelu Leijonien NHL-”avuista” käy kuumana, liiankin kuumana. Tällä hetkellä, kun kisojen alkuun on neljä viikkoa, Suomen harjoituspelit menevät lähes kaikilta ohi, kun pohditaan päät punaisina sitä, kuka jää mistäkin syystä MM-kisoista pois. Ja tämä pohdinta käydään siis joukkueen ulkopuolella. C Moren Leijonaääni Antero Mertaranta on huolissaan siitä, että koko joukkueen ympärillä käytävä keskustelu on menossa samaan suuntaan kuin viime keväänä – hallitsemattomaan negatiivisuuden kierteeseen.
Lehdet ja verkkojulkaisut ovat täynnä listauksia pelaajien kommenteista ja selittelyistä, mikseivät he lähde Tanskaan edustamaan kotimaataan. Mertarannan mielestä yksi asia pitää muistaa.
– Koko pohja on ehdottomasti se, että pelaajan oikeus vastata ”ei” on kiistaton. Se kuuluu yksilönvapauteen.
Tähän mennessä yksi pelaaja on saanut varauksettoman ymmärryksen. Jussi Jokinen vaihtoi NHL-seuraa kauden aikana peräti kolme kertaa, ja kun kausi jo alkoi uudessa kaupungissa, ei perhe ole voinut seurata perässä. Jokinen ilmoitti, että nyt on aika olla perheen kanssa. Syy on täysin ymmärrettävä, mutta kaikkien kohdalla ei tunnu olevan samoin.
– Tämä asiahan jakautuu useampaan osaan. Ensinnäkin työnantaja voi kieltää, tai antaa ymmärtää, että kisat olisi parempi jättää väliin. Ne syyt ovat sitten työnantajan ja -tekijä välisiä. Sitten jos joku loukkaantuu, se on yksiselitteistä, Mertaranta sanoo.
– Minusta keskustelu pitää nostaa sille tasolle, että pelaajilla on oikeus ilman hirveää kärsimysnäytelmää sanoa, että nyt minä en kerta kaikkiaan jaksa, tai minua ei huvita. Sitä minä vierastan, että ne syyt täytyy naamioida muiksi kuin mitä ne kenties todellisuudessa ovat, Mertaranta linjaa.
Urheilija onkin ihminen
MM-kisat ja Leijonat ovat suurin koko kansaa kiinnostava urheilutapahtuma, vuodesta toiseen. Siksi joukkueen kasaaminen ja kisoihin saapuvat pelaajat ovat jatkuvassa polttopisteessä ja puhetta riittää. Mertarannan syvä toive on se, että pelaajista käytävän keskustelun ilmapiiri muuttuisi avoimemmaksi, että myös kiekkofanit ja pelejä seuraavat ymmärtäisivät täysin mistä on kyse.
Lauri Marjamäen päävalmentaja-aikana on hämmennetty useaan otteeseen soppaa siitä, että osalla pelaajista olisi jotain häntä vastaan. Kun keskustelukulttuuri on jättänyt tarpeen selittelylle, juuri tämänkaltaiset huhupuheet ja salaliittoteoriat saavat tuulta alleen.
– Mitä vähemmän tarvitsee selittää omia tekemisiään, sen fiksumpi kuva jää yleisöllekin siitä, mitä oikein tapahtuu. Se inhimillinen näkökulma pitää ehdottomasti huomioida. Tässä haluan huomauttaa, että se edellyttää myös sitä, että pelaajat kasvavat rehelliseen kanssakäymiseen, eikä pelaajan tarvitse selitellä, Mertaranta miettii.
– Näissä uutisissa joku syväkurkku kaivelee aina jotain, mikä vain rapauttaa turnauksen arvoa ja rapauttaa ihmisten välistä kanssakäymistä. Sitten kysellään, etteikö Jere Lehtinen osaa hoitaa suhteita tai eikö joku halua pelata Lauri Marjamäen alaisuudessa. Tämä on ihan älytön keskustelu, kun kysymyksessä on kuitenkin henkilöt, jotka ovat panneet hirvittävän panoksen ja tekevät parhaansa, että Suomi saisi kilpailukykyisen joukkueen.
Selittely on omalla tavallaan yleisön väheksymistä, mutta vastavuoroisesti pelaajia on väheksytty. Syvään on juurtunut ajattelu, että pelaajilla on velvollisuus tulla pelaamaan MM-kisoja, ilman vastalauseita.
– Juuri se on ydin, että miksei keskustelua voida käydä vapautuneessa hengessä. Miksi pelaajat vähän kuin pelkäävät, että ”nyt ne kysyvät minulta, miksen tule kisoihin”? Tässä me kaikki olemme sillä tavalla syypäitä, että tämä on sitä jatkuvaa kyselyä ja samalla unohtuu, että prosessi on kesken. Keskustelun taso pitäisi kääntää siihen, että ”hei hienoa, on tulossa arvokisat ja meillä on tällaisia mahdollisuuksia”. Jokainen voi vapautuneesti sanoa, niin kuin nyt Jokisen Jussi, että minulle ovat nyt perheasiat tärkeintä ja on hienoa, että saan olla perheeni kanssa. Tai joku voi sanoa, että nyt oli niin suuri pettymys tämä kausi, etten kerta kaikkiaan jaksa tulla. Silloin ihmiset vapautuvat ja hyväksyvät, että ”kappas vaan, nämähän ovat ihmisiä”, Mertaranta paaluttaa.
– Läheisten kanssa voi olla jotain sellaista täysin luonnollista, mikä on sata kertaa tärkeämpää kuin jääkiekon pelaaminen. Täytyy hyväksyä urheilussakin se, mikä hyväksytään normaalissa elämässä. Kun tavallinen ihminen soittaa, että olen kipeä enkä pääse töihin, niin ei häneltä aleta tivaamaan perusteita, että eikö huvita. Tämä on yksilön kunnioittamista. Ja mitä vähemmän joudutaan selittämään, sitä paremmin asiat ovat.
– Jos oikein syvällisiin mennään, niin ihmisellä on velvollisuus olla rehellinen niitä ihmisiä kohtaan, joiden kanssa hän elää. Ne velvollisuudet ovat jotain ihan muuta kuin velvollisuus osallistua johonkin urheilukilpailuun.
Ja sitten tullaankin siihen kaikkein tärkeimpään. Kun edellinen kevät on saattanut mennä hyvinkin pitkälle peleissä, on vietetty kesä ja lähdetty kohti uutta kautta jo nopeasti. Sitten on pelattu kuukausitolkulla hektisellä tahdilla ja kovassa paineessa. Fyysiset ja henkiset voimavarat ovat koetuksella, ja etenkin suuren pettymyksen sattuessa pankki tyhjenee täysin.
– Siksi palataan kiistatta siihen, että jokainen yksilö vain itse tietää sen, onko hän kunnossa ja onko hän motivoitunut. Se on kuitenkin urheilussa ylivoimaisesti tärkein asia, Mertaranta paaluttaa.
Pyllistys niille, jotka kisoihin lähtevät
Mertarannan mieleen nousee myös kysymys siitä, onko Leijonapaidan arvostus muuttunut sukupolvien vaihtuessa. Kysymys on lähes retorinen, sillä jokainen pelaaja sanoo kysyttäessä, että Leijonissa pelaaminen on ilman muuta kunnia-asia ja paidan pukeminen on yksi jokaisen unelmista.
Maailma on kuitenkin muuttunut, eikä maajoukkue ole enää samalla tavalla unelma kuin 90-luvun alussa, etenkin kun NHL:n mystisyys on karissut. Nyt jokainen voi seurata päivittäin NHL:ää ja tavoitella pääsyä Atlantin taakse.
– Yhteiskunta on muuttunut ja kaikki ympäröivä muuttuu toisenlaiseksi. Tämä on enemmän keskustelunavausta siihen suuntaan, että löydettäisiin eri näkökulmia, eikä kategorisesti mentäisi vain kielteisen kautta. Suomi on pieni maa ja meillä on menestyspaineet, joten on selvää, että me kaipaisimme huippupelaajia, mutta pitäisi huomioida se, millaisella joukkueella ja rakenteella tuleviin kisoihin lähdetään, Mertaranta muistuttaa.
Viimeisestä huomiosta Mertaranta palaa kaiken perustavaan pointtiinsa: ilman omaa valtavaa motivaatiota ja halua kisoihin ei kannata lähteä.
– Meillä on kuitenkin valtava määrä pelaajia, jotka haluavat pelata MM-kisoissa. On eri asia, miten näillä pelaajilla menestytään, mutta miksi pitää pyllistää kaikille niille, jotka ovat viikkotolkulla leirityksessä? Arvostan myös yllätysmomentteja, niitä uusia kasvoja, jotka tuovat omalla panoksellaan ja esimerkillään joukkueeseen kenties jotain ihan uutta. Tämä ei poista sitä, että joukkue kaipaa lahjakkaita ja ratkaisevia yksilöitä, mutta kemia ja joukkueen rakenne muodostuvat monenlaisista persoonista. Siksi koko keskustelu on niin monipolvinen.
– Muutetaan koko keskustelun sävyä ja annetaan arvo niille, jotka ovat mukana! Niille, jotka ovat leirityksessä ja haluavat sinne kisoihin, haluavat kantaa Leijonapaitaa ja kokevat, että tässä minä haluan olla mukana. Kootaan joukkue ja sitten kun se on valmis, tarkastellaan. Eikä niin, että ”ai sentään, kun meillä olisi Aleksander Barkov ja olisiko meillä tämä ja että kun olisi vielä tuo”. Se on kuin pyllistäisi sille joukkueelle joka lähtee sinne pelaamaan, Mertaranta jyrähtää.
Se on fakta, että jokainen hyvä yksilö on Suomelle äärettömän tärkeä. Samaan hengenvetoon Mertaranta muistuttaa, ettei yksikään pelaaja tuo ”Herran armahdusta” pelkällä läsnäolollaan.
Viime kevään esimerkki
Jääkiekkokeskustelu on äärimmäisen tunnepitoista. Se on toisaalta hyvä, mutta samalla kiihko synnyttää uutta kiihkoa. Kehä on valmis ja viime kevät osoitti, että negatiivisuuden lumipallo lähtee kierimään vauhdilla, kun siihen puhalletaan lisää vauhtia joka suunnasta. Mertaranta nostaa hattua Marjamäen valmennukselle siitä, että he ottivat kuran vastaan maltilla. Näin sekasorto ei lähtenyt täysin käsistä.
Viime kevään ja tämän vuoden välillä on myös hyvä yhteys. Hänen nimensä on Julius Honka.
– Honka on hyvä esimerkki. Hän pelasi vähemmän tunnettuna pelaajana hienot kisat ja hänellä oli selvästi hyvät kokemukset, kun on taas mukana. Toivoisin, että näistäkin kokemuksista puhuttaisiin, että kuinka riemastuttavaa on pelata maajoukkueessa, Mertaranta sanoo.
– Kyllähän jokainen toivoo, että Sebastian Aho ja Teuvo Teräväinen tulisivat joukkueeseen. Se olisi hieno viesti, jos ovat kunnossa ja jaksavat. Samalla pitää olla realisti, kun katsoo NHL:n pudotuspelipareja. Jos vaikka Mikko Koivua miettii, Mikon elämä on nykyään jotain ihan muuta jääkiekon jälkeen. Eli ne, joita kaipaamme, ovat näitä nuoren polven pelaajia ja toivon suuresti, että esimerkiksi Sami Vatanen nähtäisiin kisoissa. Yhtä lailla toivon, että AHL:n parhaaksi puolustajaksi valittu Sami Niku nähtäisiin kisoissa, jos hänellä on Winnipegin pudotuspelimenestyksestä riippuen mahdollista tulla, Mertaranta pyörittelee.
Tähän mennessä Hongan lisäksi Pohjois-Amerikasta leiritykseen ovat tulossa Ville Pokka ja maalivahdit Ville Husso sekä Harri Säteri.