Kansainvälisen jääkiekkoliiton puheenjohtajan Rene Faselin ehdotus Suomen ja Ruotsin yhteisestä liigasta on kiehtova. Ajatusta kuuden suomalaisen ja kuuden ruotsalaisen joukkueen sarjasta puoltaa neljä pointtia.
1. Kilpaurheilun kovinta ydintä on tason mittaaminen kovassa seurassa. Frölundat, Växjöt, Djurgårdenit ja kumppanit olisivat huima tasonmittari nykyisen SM-liigan suurimmille seuroille, kuten Tappara, Kärpät ja HIFK. Ja toisin päin, suuret suomalaisseurat pystyisivät lyömään ruotsalaiset mielekkäällä tavalla ahtaalle.
Tempo olisi taatusti ruotsalaistyyliin tapissa, ja suomalaiset toisivat mittelöön omalla valmennusosaamisellaan taktisia mausteita. Pelit kehittäisivät kiekkoilijoita vastaamaan kansainvälisen pelin vaatimuksiin.
2. Korkean profiilin pohjoismainen sarja houkuttelisi eurooppalaisia pelaajia nykyistä paremmin kasvamaan, kehittymään ja pysymään täällä. Pohjois-Amerikka kahmii nykyisellään runsaassa mitassa lupauksia, mutta kovatasoinen Suomi–Ruotsi-liiga tarjoaisi houkuttelevan vaihtoehdon.
3. Suomi–Ruotsi-asetelma takaisi tunteen. Sinivalkovinkkelistä: "Kyllä me teille ruotsalaisille näytämme!" Yhtälö vaatisi tosin sitä, ettei pelejä olisi yhtä tolkuttomasti kuin nykyisessä liigassa. Kun parhaiden joukkueiden näkemisestä tehtäisiin nykyistä harvempaa herkkua – maksimissaan nelinkertaisella 44 ottelun sarjalla – mökit täyttyisivät eivätkä matkustuskulut karkaisi käsistä.
4. Ruotsin ja varsinkin Suomen kansalliseen pääsarjaan jäävien seurojen väliset resurssierot tasoittuisivat, kun mammutit mittelisivät Suomi–Ruotsi-liigassa. Kansalliset sarjat olisivat näin aiempaa jännittävämpiä.
Ja jotta maiden omat sarjat säilyisivät mielenkiintoisina, Suomen ja Ruotsin yhteinen liiga pidettäisiin avoimena. Kilpailu olisi tervettä, kun kansallisten sarjojen parhailla joukkueilla olisi mahdollisuus nousta Suomi–Ruotsi-liigaan.
laetkae