Kesä on löytöeläintaloille ja villieläinsairaaloille vuoden ruuhkaisinta aikaa. Korkeasaaren Villieläinsairaalaan tuodaan käytännössä kaikki pääkaupunkiseudulta löydetyt luonnonvaraiset eläimet, jotka tarvitsevat hoitoa.
Vuosittain Villieläinsairaalaan tuodaan noin 1200–1300 eläintä, ja määrä on ollut kasvussa viime vuosina. Osittain sitä nostaa myös ihmisten lisääntynyt omatoimisuus villieläinten pelastamisessa. Joskus se voi olla myös haitallista eläimelle.
Toisinaan ihmiset eivät tunnista niin kutsuttuja maastopoikasia, jotka on jo potkittu ulos pesästä, mutta joita emo yhä ruokkii. Pusikosta löytynyt piipittävä linnunpoikanen voi herättää auttamisen halun, mutta pahimmillaan on eläimelle karhunpalvelus, jos se erotetaan emostaan.
Linnunpoikasen löytäessä kannattaa arvioida, tarvitseeko eläin todella ihmisen apua. Jos poikanen on kalju "rääpäle" silmät kiinni, se luultavasti on pudonnut pesästä.
– Se on parasta yrittää siirtää pesään, jos näkee sellaisen, Villieläinsairaalan lähiesimies Ville Vepsäläinen kertoo.
Älä siirrä maastopoikasta
Jotkut linnut kuitenkin häätävät poikaset maastoon, mutta jatkavat niiden ruokkimista. Esimerkiksi lokeilla ja mustarastailla on tällaisia maastopoikasia, jotka eivät ole vielä lentokykyisiä ja saattavat huutaa hätäisen kuuloisesti.
Jos ne eivät ole silminnähden loukkaantuneita, todennäköisesti ne vain odottavat emon ruokintaa. Myös oravanpoikaset harvoin tarvitsevat ihmisen apua.
Hyväntahtoinen ele voi olla kohtalokasta villieläimelle, ja siksi kannattaakin olla varma siitä mitä tekee. Vepsäläinen antaa yksinkertaisen ohjeen.