Ihmisten hyväntahtoisuus voi olla kohtalokasta villieläimelle – toimi näin, jos kohtaat eläinten poikasia luonnossa: "Jos et tiedä mitä teet, soita"

Vuosittain Villieläinsairaalaan tuodaan noin 1200–1300 eläintä, ja määrä on ollut kasvussa viime vuosina. Osittain sitä nostaa myös ihmisten lisääntynyt omatoimisuus villieläinten pelastamisessa. Joskus se voi olla myös haitallista eläimelle.

Toisinaan ihmiset eivät tunnista niin kutsuttuja maastopoikasia, jotka on jo potkittu ulos pesästä, mutta joita emo yhä ruokkii. Pusikosta löytynyt piipittävä linnunpoikanen voi herättää auttamisen halun, mutta pahimmillaan on eläimelle karhunpalvelus, jos se erotetaan emostaan.

Linnunpoikasen löytäessä kannattaa arvioida, tarvitseeko eläin todella ihmisen apua. Jos poikanen on kalju "rääpäle" silmät kiinni, se luultavasti on pudonnut pesästä.

– Se on parasta yrittää siirtää pesään, jos näkee sellaisen, Villieläinsairaalan lähiesimies Ville Vepsäläinen kertoo.

Älä siirrä maastopoikasta

Jotkut linnut kuitenkin häätävät poikaset maastoon, mutta jatkavat niiden ruokkimista. Esimerkiksi lokeilla ja mustarastailla on tällaisia maastopoikasia, jotka eivät ole vielä lentokykyisiä ja saattavat huutaa hätäisen kuuloisesti.

Jos ne eivät ole silminnähden loukkaantuneita, todennäköisesti ne vain odottavat emon ruokintaa. Myös oravanpoikaset harvoin tarvitsevat ihmisen apua.

Hyväntahtoinen ele voi olla kohtalokasta villieläimelle, ja siksi kannattaakin olla varma siitä mitä tekee. Vepsäläinen antaa yksinkertaisen ohjeen.

– Jos et ole varma mitä tehdä, soita ammattilaiselle, eli meille tänne Korkeasaaren Villieläinsairaalaan.

Vepsäläisen mukaan heille tuodaan eläimiä myös turhaan, kun ihmiset eivät ole malttaneet soittaa ensin.

Yleiseen hätänumeroon 112 ei tule koskaan soittaa tällaisissa tapauksissa, ellei loukkaantunut eläin uhkaa ihmisten turvallisuutta.

Lisää poikasia tuodaan sisään jatkuvana virtana

– Tällä hetkellä Villieläinsairaalassa on noin 125 eläintä, mikä on sangen paljon. Tämä on vuoden kiireisin aika, Vepsäläinen kertoo.

Määrä kasvaa kirjaimellisesti silmissä. Haastattelun aikana Villieläinsairaalaan tuodaan jatkuvasti uusia linnunpoikasia pahvilaatikoissa. Tällä hetkellä ne ovat pääosin lokkeja, sinisorsia, valkoposkihanhia ja pieniä lintuja, kuten talitinttejä.

Myöhemmin kesällä hoidetaan eniten tervapääskyjä. Viime kesinä kovat helteet ovat saaneet poikaset pyrkimään pois pesästä. Tervapääskyt eivät voi lähteä lentoon maasta omilta jaloiltaan, edes aikuisena.

Osan ihmiset tuovat Korkeasaaren porteille, josta henkilökunta toimittaa ne sairaalaan. Henkilökunta arvioi eläimen vammat ja jatkohoidon tarpeen heti ovella. Villieläinsairaalasta toivotaan, että ihmiset soittaisivat ennen eläimen tuomista, jotta niitä ei tuotaisi turhaan.

Helsingin "Pulupartio" on ainoa laatuaan

Osa eläimistä tuodaan sairaalaan Helsingin pelastuslaitoksen ”Pulupartiolla”, eli eläinpelastusyksiköllä, joka on ainoa kaltaisensa Suomessa. Pulupartio saa päivässä noin 60–80 soittoa. Heillä on valmius myös ihmisiltä karanneiden käärmeiden ja lintujen pyydystämiseen.

Nimestään huolimatta Pulupartio ei kuljeta puluja, sillä ne saattavat kantaa Suomessa paramyksovirusta.

Korkeasaaren Villieläinsairaala onkin myös siinä mielessä poikkeuksellinen löytöeläintalo, että kaikki sitä kautta kulkeneet, niin elävät kuin kuolleetkin, villieläimet testataan mahdollisten tautien varalta. Näin pysytään ajan tasalla pääkaupunkiseudulla mahdollisesti liikkuvista villieläinten taudeista. Pulupartiolla on mukana varusteet mahdollista lintuinfluenssatapausepäilyä varten.

Villieläintä ei saa yrittää ottaa lemmikiksi

Hoivattaviin söpöläisiin ei kuitenkaan voi kiintyä, sillä ne ovat villieläimiä.

– Kaiken hoidon tavoite on luontoon palauttaminen, Vepsäläinen kertoo.

Eläinsuojelulain mukaan luonnonvaraisen eläimen voi ottaa väliaikaiseen hoitoon, kunnes se selviää luonnossa. Jos se vammojen tai liiallisen kesyyntymisen takia ei opi selviämään yksin, se on eläinsuojelulain mukaan lopetettava.

– Tämä on täysin yksiselitteistä. Yksikään meidän hoidokkimme ei jää tänne elätiksi, eli lemmikiksi, Vepsäläinen toteaa.