Näyttelijä Santeri Kinnunen: "Häräntappoase-sarjan myötä nousi kusi päähän"

Anna-Leena Härkösen romaanin pohjautuvassa Häräntappoase-sarjassa pääosaa vuonna 1989 näytellyt Santeri Kinnunen, 48, tunnustaa Cafe Lanzarote -podcastin haastattelussa niin sanotusti kusen nousseen päähän sarjan myötä.

– Minulla on käynyt monessa asiassa hyvä "tsägä". Se, joka minut aikoinaan nosti jonkin verran julkisuuteen, oli Häräntappoase. Siinä oli hirveän hyvä tuuri minulla, että ylipäätään sain sen roolin, Kinnunen sanoo.

– Ja siitä on kiittäminen pitkälti Katariina Kaituetta, hyvää rakasta kollegaani ja kurssikaveriani Teatterikorkeakoulusta, joka meni sinne koekuvauksiin, kun minä en päässyt. Minä ilmoitin vain, että kerro sille ohjaajalle, että olen kyllä kiinnostunut, mutta en ehdi sinne koekuvauksiin.

Kaitue teki näin, ja Kinnunen sai roolin. Häräntappoaseen päärooli oli Kinnuselle ponnahduslauta muihin töihin.

– Sanotaan näin, että kyllähän se kusi saa välillä päähän nousta, mutta pääasia, että se menee sieltä heti pois. Olihan se hienoa, että oli tunnettu ja sai vähän julkisuutta ja siinä oli oma hybriksensä, mutta se ei ole onneksi ollut minulle koskaan semmoinen asia, joka olisi jäänyt vaivaamaan, Kinnunen sanoo.

– Sen hybriksen siitä ehkä muistaa parhaiten. Mutta omasta mielestäni – joku voi olla eri mieltä – pystyin jollain tavalla pitämään kuitenkin jalkani maassa.

Santeri Kinnunen jyrähtää Lauri Saarilehdon vetämässä podcastissa myös teatterilippujen hinnoista.

– Onhan ne lipun hinnat kyllä semmoiset, että kyllä minä ymmärrän, jos on naama pikkuisen norsun... sanonko mitä. Kyllä minä vähän kritisoin näiden isompien teattereiden lippujen hintoja, näyttelijä toteaa. 

– Minun mielestäni teatterilipun hinnan voisi laskea kylmästi 15 eurolla alaspäin ihan joka paikassa. Ymmärrän kyllä, että teatteri on kallista ja siellä on paljon eläviä ihmisiä, jotka joutuvat tekemään töitä, mutta olen vakuuttunut, että enemmän olisi ihmisiä saleissa, jos lipun hinta olisi vähän halvempi.

Kinnusen mukaan teatterit ovat nyt valitettavan usein puolitäynnä, koska ihmisillä ei ole varaa käydä teatterissa.

– Jos meitä on yhtäkkiä lavalla enemmän kuin niitä katsojia on siellä salissa, niin kyllä ne ihmiset tuntevat itsensä vähän yksinäisiksi ja silloin se ei ole enää samanlainen kokemus.