Nasima Razmyar kokemuksistaan pakolaisena Suomessa: "Isäni sanoi, ettei tikapuita kiivetä kädet taskussa"

kertoi tänään Huomenta Suomessa pitävänsä erikoisena, että pakolaisuudesta, turvapaikanhakijoista ja kotoutumisesta alettiin puhua vasta viime vuonna, vaikka pakolaisuus on ollut ympärillämme jo vuosia.

Razmyarin perhe pakeni Afganistanista hänen ollessa viisivuotias, ja saapui Suomeen kahdeksanvuotiaana Afganistanista. Hänestä kirjoitetussa tuoreessa kirjassa lähes 25 vuotta Suomessa asunut Razmyar kertoo tuosta ajasta ja siitä hengestä, jossa nyt eletään.

– Mitä on pakolaisuus ja kotoutuminen, mitä tapahtuu Suomessa ja maailmalla, hän avaa kirjan teemoja.

Teoksessa Razmyar kertoo halunneensa tuoda yksilöllisen näkökulman pakolaisuuteen, vastapainoksi pakolaisia joukkona käsittelevään näkökulmaan.

Lasten helppo kotoutua

Razmyarin mielestä Suomi on lapselle erinomainen maa kotoutua, sillä lapset pääsevät suoraan kouluun ja sitä kautta osaksi yhteiskuntaa.

Sen sijaan aikuisten on vaikeaa päästä yhteiskuntaan kiinni. Hänen neuvonsa kotoutumiseen on, että pitää vain yrittää tarpeeksi ja uskoa pärjäämiseen.

– Isäni sanoi, ettei tikapuita kiivetä kädet taskussa. Jos tekee aina enemmän, lopulta palkitaan, hän toteaa.

Hän kuitenkin sanoo ymmärtävänsä, että jossain vaiheessa tulee toivottomuuden ja ahdistuksen tunteita, jos tuntuu ettei pääse eteenpäin yhteiskunnassa.

Tämä voi vaikuttaa myös lasten kotoutumiseen, sillä lasten motivaatio ja kannustus on hänen mukaansa merkittävässä roolissa myös siinä.

Perheellä voi olla vaikutuksena myös aikuisen kotoutumiseen, ja Razmyar on huolissaan perheen yhdistämisen tiukentamisen vaikutuksista kotoutumiseen.

Jutun alussa olevalla videolla Razmyar pohtii myös vihapuheen kasvua ja pakolaiskeskustelun ongelmia.