Matalimman tulo- ja koulutustason helsinkiläisalueet ovat menettäneet merkittävästi alle kouluikäisiä suomenkielisiä lapsia, kertoo uusi tutkimus.
Matalan tulo- ja koulustustason alueiden joukossa enimmillään yhden alueen vuotuinen muuttotappio alle kouluikäisten osalta on ollut noin 8 prosenttia 10 vuoden aikajaksolla.
– On havaittavissa tällaista alueellisesti valikoivaa muuttoa eli toisia alueita suositaan ja toisia osin kierretään. Erityisesti ne alueet, joilla on matalampi tulo ja koulutustaso, ovat menettäneet lapsiperheitä, kertoo Katja Vilkama, Helsingin kaupungin tutkimuspäällikkö.
– Vastaavasti korkean koulutuksen ja tulotason alueet, erityisesti esimerkiksi pientalopainotteiset alueet, kuten Pakila ja Paloheinä, ovat saaneet lapsiperheistä muuttovoittoa.
Tutkimuksessa on mukana kaikki helsinkiläiset 0–12-vuotiaat suomenkieliset lapset, ja heidän kauttaan tutkijat tarkastelviat lapsiperheiden muuttoliikettä koulujen oppilasalueiden välillä vuosien 2005–2014 aikana.
Myllypuro poikkeus säännöstä
Itä-Helsingissä sijaitseva Myllypuro on poikkeus siinä säännössä, jossa Helsingin matalimman tulo- ja koulutustason alueet kärsivät suomenkielisten alle kouluikäisten lasten poismuutosta.
– Myllypuroon on rakennettu paljon lapsiperheitä houkuttelevia asuntoja, kouluun on panostettu, ostoskeskus on uudistettu ja alueelle on tuotu terveysasema, luettelee Vilkama.
Myllypuron peruskoulusta lähti viime keväänä 50 ysiluokkalaista ja tänä syksynä kouluun tuli 130 ekaluokkalaista. Kouluun hakeudutaan lähialueen ulkopuoleltakin.
– Meidän koulu on ollut vetovoimainen jo aika pitkään. Muutama vuosi sitten lähikouluprosenttimme oli peräti 81, eli 81 prosenttia oman alueen lapsista hakeutui meidän kouluumme ja se oli Itä-Helsingin kaikkein paras prosenttia. Suunnilleen samalla tasolla mennään tälläkin hetkellä, kertoo rehtori Anna Hirvonen.
Muuttovoittajia Pakila, Paloheinä, Jollas, Tapanila
Pakilan ja Paloheinän ohella korkean tulo- ja koulutustason alueista eniten muuttovoittoa alle kouluikäisistä on saanut Jollas ja Tapanila.
Keskimäärin kolmesta yli kuuteen prosenttia muuttovoittoa kymmenen vuoden tarkastelujaksolla.
– Hyvin pitkälti kyse on toki mielikuvista ja peloista, mutta myöskin sosiaalisten riskien tai erilaisten häiriöiden peloista ja siinä toki asuinalue ja koulu usein ovat molemmat perheiden mielissä, kaupunkimaantieteen apulaisprofessori Venla Bernelius Helsingin yliopistosta.
Myös korkean tulo- ja koulutustason alueilta muutetaan pois. Tosin poismuutto tapahtuu näiltä osin pääsääntöisesti korkean hintaluokan keskusta-alueilta.
Vauvat muuttavat ahkerasti
Pikkulapsiperheet ovat muita lapsiperheitä ahkerampia alueiden välillä muuttajia.
– Yksivuotiaista joka neljäs, kaksivuotiaista joka viides ja kouluikään tultaessa joka kymmenes lapsi vaihtaa asuinaluetta vuodessa, kertoo Vilkama.
Kouluikäisten lasten muutot ovat ylipäätään vähäisempiä ja niissä alueiden suosinta tai torjunta ei ole yhtä voimakasta. Mutta kun lapset ovat ehtineet kouluikään, naapurustojen väliset sosiaaliset erot ovat monilla alueilla koulujen näkökulmasta jo pysyvöityneet.
Syveneekö alueiden eriytyminen?
Ilmiö on erityisen pulmallinen alueilla, jotka joutuvat kohtaamaan säännönmukaiselta näyttävää kantaväestön torjuntaa.
Näin alueet, joiden lähtökohtainen tilanne on heikoin, menettävät kantaväestöön kuuluvia lapsiperheitä, ja heikkenevän kehityksen riski syvenee.
– Tässä erityisen tärkeäksi kysymykseksi nousee joidenkin alueiden torjunta, joka voi tuottaa syvenevää, jatkuvaa eriytymistä, arvioi Bernelius.
Miten käy oppimistulosten?
Oppimistulokset ovat Pisa-tuloksista kovasti kiinnostuneille päättäjille läheisiä. Bernelius viittaa tuoreisiin tutkimustuloksiin ja sosiaalisten taustan vaikutuksiin.
– Uuden tutkimuksen mukaan sosiaalisen taustan erot suomalaisessa koulutusjärjestelmässä ovat lähteneet kasvuun. Ja tämä tutkimuksemme osoittaa, että yksi mekanismi, joka näitä kouluja taustan suhteen eriyttää on muuttoliike ja silloin tässä piirtyy kuva hyvin laaja-alaisesta ilmiöstä, joka operoi kouluja eriyttäen ja sen jälkeen se eriyttää lasten ja koulujen oppimistuloksia, arvioi Bernelius.
Huomio alle kouluikäisiin
Vaikka koulujen ja kaupunkisegregaation välistä yhteyttä pohdittaessa huomio kiinnitetään tyypillisesti koululaisiin, muuttopäätösten osalta tärkein ryhmä ovat vauvat ja päiväkoti-ikäiset.
Pikkulapsiperheiden tekemät naapurustovalinnat muokkaavat eniten asuinalueiden välisiä eroja – ja lasten tullessa kouluikään myös koulujen välisiä eroja.
Erityisen tärkeiksi nousevat päiväkotien koettu laatu, lasten mahdollisuus päästä lähipäiväkotiinsa sekä se tapa, jolla lapset ja perheet kiinnittyvät alueen yhteisöihin matkallaan koulutuspolulle.
Tästä näkökulmasta tutkijat kehottavat kiinnittämään huomiota myös päiväkoteihin liittyvään alueelliseen segregaatioon kannattaa kiinnittää erityistä huomiota.
– Varhain syntyvät erot ovat myös hyvin pysyviä. Me tiedämme, että kaikkein vaikuttavin koulutusaste myöhemmän osaamisen kannalta on varhaiskasvatusvaihe.
Koulut laadukkaita alueista riippumatta
Bernelius muistuttaa, että suomalainen varhaiskasvatus on huipputasoa, mutta perheiden valintoihin voi vaikuttaa se, kuinka hyvä suhde onnistutaan muodostamaan lähikouluun.
– Meillä varhaiskasvatusjärjestelmä on hyvin laadukas, mutta sitä ei ole aiemmin niin vahvasti mielletty ja nivelletty osaksi koulupolkua. Muuttoliikkeen näkökulmasta sitä siirtymää päivähoidosta kouluun esikoulun kautta ja sen polun jatkuvuutta voisi miettiä, arvioi apulaisprofessori.
Tutkijat huomauttavat, että koulut ovat tasokkaita oli alue sitten mikä tahansa. Tutkijat kuitenkin vahvistaisivat koulujen positiivista roolia entisestään.
Erityisen merkityksen kohdistuu huono-osaistumisriskin kanssa kamppaileviin tai muutoin herkemmässä asemassa oleviin naapurustoihin ja kouluihin.
Lapset asuvat eriytyneemmin kuin koko väestö
MTV Uutiset kertoi alkuviikosta, että suurten kaupunkien joukossa vieraskielisten osuudet kaupunginosittain saattavat vaihdella täysin nollasta jopa 40–50 prosenttiin.
Tutkimus osoittaa, että Helsingissä lapset asuvat eriytyneemmin kuin koko väestö.
– Meillä on koko väestössä ulkomaalaistaustaisten osuudet korkeimmillaan vähän reilua kolmannesta ja lasten kohdalla osuudet saattavat lähennellä jollain alueilla puolta. Ja vastaava näkyy myöskin tulotason mukaan tarkasteltuna, kertoo Vilkama.
Muu Suomi kuulolla
Samalla, kun suomalaisessa yhteiskunnassa pyritään kuromaan umpeen alueiden ja koulujen välisiä eroja, oppilasalueiden olemassa oleva sosioekonominen status näyttää olevan vahvasti yhteydessä siihen, miten suosituksi tai torjutuksi alue lapsiperheiden muutoissa muodostuu.
Vaikka tutkimus koskee Helsinkiä, muissa suurissa kaupungeissa on syytä olla tuloksista kiinnostuneita.
– Tiedämme, että sellaisissa maissa, joissa ei ole varsinaisia oppimisalueita, niin siitä huolimatta perheet usein ovat naapurustoa valitessaan kovasti kiinnostuneita koulusta eli koulun ja asuinalueen yhteys on kuitenkin hyvin vahva, arvioi apulaisprofessori.
– Kyllä tämä tulos on varmasti pääpiirteiltään yleistettävissä suurempiin suomalaiskaupunkeihin, joissa nämä alueelliset erot korostuvat.
– Tämä meidän tutkimus osoittaa, että yksi mekanismi joka kouluja eriyttää sen taustan suhteen, on muuttoliike, Bernelius toteaa.