Petteri Pietikäinen kertoo Studio55.fi-ohjelmassa kummallisista käyttäytymistavoista, joita historian varrelta on dokumentoitu. Ihmissusimaanikko ulvoi hautausmaalla, lasi-ihmistä ei saanut koskettaa.
Hulluuden historia -kirjan kirjoittanut aate- ja oppihistorian professori Petteri Pietikäinen mainitsee yhtenä erikoisimmista hulluutena pidetyistä tapauksista ihmissusimanian. Ihmissusimaniaa sairastavan kuviteltiin olevan öisin levoton ja lähtevän vaeltelemaan kyliin ja metsiin.
– Ennen kaikkea hautausmaalle. Hautausmaalla hän sitten saattoi ulvoa kuuta ja olla muutenkin äänekäs, Pietikäinen kuvailee Studio55.fi-ohjelmassa.
Ihmissusimania ei ollut manioista ainoa. Keskiajan lopulla ja uuden ajan alussa sairaudeksi luokiteltiin myös tanssimania, jonka vallassa henkilö alkoi nytkähdellä pakonomaisesti ilman musiikkia. Liikettä ei pystynyt hallitsemaan ja se oli ennemmin epätoivoista kuin iloista. Tanssimania tarttui visuaalisesti – tanssimaanikon nähnyt saattoi alkaa itsekin tanssia.
– Kaikkein tunnetuin tanssimania-episodi oli Strassburgissa vuonna 1508. Kymmeniä ihmisiä kuoli siihen, etteivät he pystyneet lopettamaan tanssimista. He uupuivat niin totaalisesti, havainnollistaa Pietikäinen.
– Tutkijat ovat myöhemmin epäilleet, että syynä on ollut valtava stressi, joka on saanut kehollisen purkautumiskeinon.
Uuden ajan alkupuolelta tunnetaan myös lasi-ihmisiä, jotka kuvittelivat olevansa niin hauraita, ettei heihin saanut koskea. He kuvittelivat, että heidän vaatteidensa piti olla hyvin kevyitä tai suojaavia, jotta he eivät pääsisi särkymään.
– Näitähän on jonkun verran tavattu ihan meidänkin päivinämme. Jotkut muusikot ovat saattaneet ajatella, että heidän sormensa ovat lasista.
