Mauno Saaren kirjoittama Haavikko-niminen mies –kirja herätti kohua jo ennen ilmestymistään. Paavo Haavikon poika Heikki Haavikko vei kirjan julkaisemista koskevan riidan oikeuteen. Hän olisi halunnut lukea elämäkerran etukäteen, oikeuden mielestä hänellä ei ollut teokseen tekijänoikeuksia.
Nyt Heikki Haavikko on lukenut perjantaina julkaistua elämäkertaa pieteetillä. Hän tutkii juristin kanssa, vetääkö teoksen oikeuteen. Asia ratkeaa hänen mukaansa lähipäivinä tai -viikkoina. Se voi olla vaikeaa, sillä myös Mauno Saari on luetuttanut koko kirjan etukäteen lakimiehillä.
Kyseenalaisia kohtia on Haavikon mielestä kirjassa kaksi: ennen kaikkea Paavo Haavikon sairauskertomuksen julkaiseminen, mutta myös Marja-Liisa Vartion kuoleman käsitteleminen ikään kuin Paavo Haavikko olisi tuntenut siitä syyllisyyttä.
–En ole nähnyt Paavo Haavikon sairauskertomusta, enkä edes puhunut yhdenkään sellaisen lääkärin kanssa, joka tuntee hänen sairauskertomuksensa, Saari kuittaa.
Elämäkerran lopussa olevan sairaalaosuuden olisi varmasti voinut jättää poiskin, sillä kirja tarjoaa riipaisevaa luettavaa siitä, kuinka Paavo Haavikon kaltainen henkilö tuntee itsensä mitättömäksi ja voimattomaksi sairaalassa - kuten kuka tahansa.
Mauno Saaren mielestä oli kuitenkin tarpeen kirjoittaa koko totuus, vaikka yksi esilukijoistakin oli sitä mieltä, että kirja kannattaisi lopettaa aikaan ennen sairaalakertomusta.
– Se olisi kirjalle eduksi. Kokonaisuus olisi puhdas liiasta ahdistuksesta ja hänen mielensä kevyt, lukijana, Saari kirjoittaa lukijan sanoneen.
– Mietin sitä huolellisesti. Olisin mielelläni kirjoittanut kirjaan onnellisen lopun, mutta kun loppu ei ollut onnellinen. Mieluummin selitän sen kerran kansien välissä kuin lopun ikääni muualla, Saari kommentoi sairaalaosuutta.
Saaren mielestä Heikki Haavikko eristi sairaalassa olevan isänsä ystävistään ja aiheutti tälle siten kärsimystä. Heikki Haavikko yritti omien sanojensa mukaan vain varjella sairaan isänsä yksityisyyttä.
Heikki Haavikon mukaan Vartion kilpirauhaslääkitys lopetettiin toukokuussa, kun väärä diagnoosi selvisi. Kesäkuussa Vartio meni kellekään puhumatta uimaan kylmään veteen. Hän sai korkean kuumeen ja vaipui myöhemmin sairaalassa koomaan. Heikki Haavikko kieltää, että Paavo Haavikko olisi tuntenut kuolemasta syyllisyyttä, eikä sitä kuvaa kirjastakaan lopulta synny. Haavikon mielestä pelkkä vihjailukin kuitenkin riittää väärien mielikuvien syntymiseen.