Naiset johtaneet kymmeniä valtioita eri puolilla maailmaa – Yhdysvallat raahautuu jälkijunassa

Yhdysvallat tulee kaukana perässä ei vain Eurooppaa, vaan suurta osaa maailmaa, kun puhutaan naisjohtajista. Kymmeniä maita on jo johtanut tai johtaa nainen, jotka edustavat erilaisia poliittisia näkemyksiä. Donald Trumpista tulee Yhdysvaltain 45. miespresidentti. 

– Amerikka nähdään yhä maailmanpoliisina, maailmanvartijana, ja meillä on yhä hyvin sukupuolittunut näkemys johtajuudesta. Meidän ei pidä olla vain pidettyjä, vaan myös kovia, sanoo New York Times -lehdessä Laura Liswood, joka toimii United Nations Foundation -järjestön pääsihteerinä.

Murhattuja aviomiehiä 

Tienraivaaja löytyy Aasiasta. Sirimavo Bandaranaikesta tuli silloisen Ceylonin, nykyisen Sri Lankan pääministeri vuonna 1960 aviomiehensä Solomon Bandaranaiken murhan jälkeen. Hän toimi pääministerinä kolmeen otteeseen yhteensä lähes 20 vuotta.

Hänen tyttärensä Chandrika Kumaratunga toimi maan presidenttinä, osin samaan aikaan kun äitinsä oli pääministerinä. Filippiineillä nousi 1980-luvulla presidentiksi Corazon Aquino, jonka poliitikkomies Benigno Aquino salamurhattiin 1983.

Gandhi ja Bhutto murhattiin

Poliittisen dynastiaperheen kautta huipulle nousi 1960-luvulla myös Indira Gandhi Intiassa. Vaikutusvaltainen Gandhi murhattiin 1984. Saman kohtalon koki toinen näkyvä aasialaispoliitikko, Pakistanin pääministeri Benazir Bhutto vuonna 2007. hänkin valtasuvun jäsen. Bhutto oli ensimmäinen muslimienemmistöistä maata johtava poliitikko.

Nyt nainen, Sheikh Hazina Wazed, johtaa pääministerinä Bangladeshia. Arabimaissa poliittiset naisjohtajat ovat olleet näkymättömissä. Muslimimaa Turkissa Tansu Çiller toimi pääministerinä 1990-luvulla, ennen vanhoillisen islamin vaikutusvallan kasvua. 

1970- ja 80-lukujen rautarouvat

Golda Meir oli 1970-luvulla poikkeus miespoliitikkojen maailmassa. Israelin pääministerinä useita vuosia toiminutta Meiriä kutsuttiin Rautarouvaksi. Nimitys siirtyi sittemmin Downing Streeet 10:een Lontooseen, mistä Margaret Thatcher hallitsi Britanniaa 1979-1990.

Kylmän sodan päättymisen vuosikymmenellä ovet - jos eivät ihan padot - alkoivat aueta naisjohtajille presidentteinä, pääministereinä tai liittokanslerina.

Pohjoismaista Ruotsi tulee perässä

Suomalaiset oppivat nopeasti tuntemaan nimen Vigdis Finnbogadottir. Hänet valittiin Islannin presidentiksi 1980, maailman ensimmäisenä demokraattisissa vaaleissa valittuna naispäämiehenä. Finnbogadottir toimi presidenttinä 16 vuotta.

Pohjoismaista tuli pian myös Norjan pääministeri Gro Harlem Brundtland, joka toimi virassa kolmeen otteeseen. Suomi valitsi Tarja Halosen presidentinlinnaan vuosituhannen vaihteessa.

Tasa-arvon mallimaksi mielellään esittäytyvä Ruotsi on yhä vailla naispääministeriä, viimeisenä pohjoismaana. Norjaa johtaa nyt Erna Solberg, ja Tanskaa vielä vähän aikaa sitten samassa virassa Helle Thorning-Schmidt. Katolisen Irlannin presidentiksi nousi vuonna 1990 Mary Robinson.

Myös entisessä itäblokissa naisia johdossa

Neuvostoliitosta irtautuneita maita tai entisen itäblokin maita pidetään yhteiskunnallisesti vanhanaikaisempina kuiin läntistä Eurooppaa.

Saksan liitokansleri Angela Merkel syntyi kuitenkiin DDR:ssä. Puolan pääministerinä on nyt Beata Szydlo, jota edelsi reilun vuoden päivät Ewa Kopacz.

Itämeren rannoilla on ollut tai on muitakin naisjohtajia. Liettuan presidenttinä on Dalia Grybauskaite, ja sen naapurimaata Latviaa johti 1999-2007 Vaira Vike-Freiberga. Suomenlahden eteläpuolella 46-vuotias Kersti Kaljulaid on ollut presidenttinä reilun kuukauden. Virka on kuitenkin enemmän seremoniallinen.

Argentiinan Perónista Bacheletiin

Atlantin takana naisjohtajat eivät ole täysin vieraita, vaikka Latinalainen Amerikka usein leimataan yksioikoisesti macho-kulttuuriksi. Alueen maat ovat presidenttivetoisia, joten presidentinviralla on väliä.

Pientä Nicaraguaa johti 1990-luvulla Violeta Chamorro. Hänenkin miehensä murhattiin. Päätoimittaja Pedro Juaquín Chamorro vastusti Somozan perheen diktatuuria väkivaltaiseen kuolemaansa asti 1978.

Suurta Brasiliaa johti vielä viime kesään asti Dilma Rousseff, joka erotettiin virastaan budjettilakine rikkomusten takia.

Chileä johtaa jo toistamiseen Michelle Bachelet. Hänen kolleganaan Argentiinassa toimi 2007-2015 Cristina Fernández Kirchner, joka seurasi virassa aviomiestään Néstor Kirchneriä. Cristina Kirchnerin naispuolinen edeltäjä oli Isabel Perón vuosina 1974-76. 

Yllä mainittu lista ei ole kattava. Monet ovat jatkaneet presidenttiytensä tai pääministeriytensä jälkeen muualla merkittävissä tehtävissä, kuten YK:ssa.

Ei vieläkään YK:n johtoon

Itse maailmanjärjestön johtoon ei ole vielä noussut naista. Tänä vuonna ehdolla oli useita naisia, kuten bulgarialainen Irina Bokova ja uusiseelantilainen Helen Clark. Jonkun heistä odotettiin puhkaisevan New Yorkin päämajan lasikaton. Toisin kävi. 

Merkittävässä asemassa on kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n johtaja Christine Lagarde, joka toimi aiemmin Ranskan valtionvarainministerinä.

Ranska on esimerkki isosta maasta, missä naisten on ollut vaikea tai toistaiseksi mahdoton raivata tietä politiikan huipulle. Miehistä rintamaa mursi lyhyen aikaa pääministerinä Édith Cresson 1991-1992. Ranska on kuitenkin presidenttivaltainen maa.

EU-komissio, Venäjä ja Kiina miehisiä

Espanjaa, Italiaa ja EU-komissiota ovat johtaneet tai johtavat yhä miehet. Naisia ei näy Kiinan eikä Venäjän korkeimmalla huipulla, eikä muissakaan tärkeimmissä viroissa. 

YK:n mukaan kaikista maailman parlamentaarikoista vajaa neljännes (22.8 prosenttia kesällä 2016) oli naisia.

Yhdysvaltojen edustajainhuoneessa naisia on nyt alle viidennes kaikista, 19.4 prosenttia. Venäjän duumassa heitä on 13.6 prosenttia edustajista. Viime vuonna Suomen eduskuntaan valittiin 83 naista.