Hallituksen päätöstä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta on nyt odoteltu reilu puolitoista vuotta. Kansainvälisissä mittauksissa, joissa vertaillaan suomalaisen terveydenhuollon tasa-arvoisuutta muihin maihin, olemme vasta neljännenkymmenennen sijan heikommalla puolella.
Kun tosiasiat tiedetään, on ollut hämmentävää seurata hallituksen sisäistä riitelyä ja saamattomuutta asiassa. Sosiaali- ja terveyspalvelut on alistettu suurkuntahankkeelle ja isäntäkuntamalli on törmännyt perustuslaillisiin ongelmiin. Hallituksen mallit eivät saa laajaa kannatusta taakseen ja ne eivät poista terveydenhuollon perusongelmia.
Kaikki puolueet ovat sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen lähtökohdista pääpiirteissään samaa mieltä. Ensinnäkin tarvitsemme perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraation. Toiseksi tarvitaan riittävän leveät hartiat palveluiden järjestämiseksi. Asiantuntijoiden mukaan noin 10 - 20 järjestävää tahoa riittää. Kolmanneksi toimivalla sote-alueella on oltava 24/7 päivystys. Neljänneksi rahoitus on muutettava yksikanavaiseksi. Viidenneksi tietojärjestelmien yhteensovittaminen on oltava keskeinen osa uudistusta. Kuudenneksi sairaaloiden johtamiseen tarvitaan uusi ote.
Hallitukselle Keskustan tarjoama yhteistyö ei ole kelvannut, mutta sote-solmu voisi aueta esimerkiksi näin.
Ensimmäisessä vaiheessa hallitus luopuu sairaanhoitopiirien lakkauttamisesta ja isäntäkuntamalliajattelusta sekä siirtää perusterveydenhuollon ja vaativamman sosiaalitoimen kunnilta sairaanhoitopiireille. Erikoissairaanhoito siellä jo on. Näin uudistusta pystytään viemään eteenpäin jo tällä vaalikaudella ja se saadaan järkeville raiteille.
Toinen vaihe tapahtuu seuraavalla vaalikaudella. Sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudistuksessa on oltava mukana rahoitus, tietojärjestelmien yhteensovittaminen, johtaminen ja hallinto, lääkäreiden kaksoisrooli sekä työnjako sairaanhoitopiirien kesken että myös erityisvastuualueiden kesken.
Työtä riittää useaksi vuodeksi, mutta tekemättä jättäminen ei nyt auta Suomea.