Li Andersson: Tästä syystä Vasemmistoliitto haluaa avata sote-uudistuksen

– Sen seurauksena yritysten kannalta on nimittäin parempaa, mitä enemmän me sairastamme, kun veronmaksajien kannalta on parempaa, mitä terveempiä olemme, Andersson kirjoittaa.

*******

Poliittinen keskustelu on viime aikoina keskittynyt voimakkaasti Juha Sipilän toimintaan hänen perheensä Terrafame-kytköksiin liittyvässä Yleisradion uutisoinnissa.

Samaan aikaan eduskunnassa on edelleen meneillään useiden tärkeiden lakiesitysten käsittelyä. Viime keskiviikkona äänestettiin lääkekorvausten lisäleikkauksista sekä työsuhdeturvan heikennyksistä muun muassa koeajan pidentämisen kautta. Tulevina viikkoina on myös luvassa hallituksen ajamia leikkauksia ammatilliseen koulutukseen ja opintotukeen sekä Terrafamen pääomitus.

Ennen joulua hallitus on myös julkaisemassa esityksensä sote-uudistuksen valinnanvapauslainsäädännön toteuttamiseksi. Valinnanvapaus kuulostaa hienolta, mutta hallituksen suunnitelmissa on oikeasti kyse julkisten hyvinvointipalveluiden pakkoyhtiöittämisestä ja -yksityistämisestä. Se on iso ja keskeinen osa sote-uudistuksen kokonaisuutta.

Niin peruspalveluministeri Juha Rehula kuin valtiovarainministeri Petteri Orpo ovat julkisuudessa ihmetelleet suurimpien oppositiopuolueiden ilmoituksia siitä, että ne ovat valmiita avaamaan hallituksen ajaman sote-mallin, mikäli pääsevät hallitusvastuuseen vuonna 2019. Siinä ei pitäisi olla mitään ihmettelemisen aihetta. Hallituksen päätös kytkeä sote-uudistukseen suunnitelma julkisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden pakkoyhtiöittämisestä ja -yksityistämisestä muuttaa koko uudistuksen luonnetta täysin.

Ei ole oikein, että köyhä mies kuolee 12 vuotta rikasta miestä aikaisemmin tai että jokaisen yhteiskuntaluokka on pääteltävissä hampaiden kunnosta. Ei ole oikein, että kotipaikkakunta määrää sen, saatko apua masennukseen ajoissa vai et.

Vasemmistoliiton näkemys on, että Suomessa on iso tarve vahvistaa ja parantaa julkisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita. Se on keskeinen tapa kaventaa terveyseroja, ja parantaa erityisesti pienituloisten suomalaisten saamaa hoitoa.

Tällä hetkellä kunnat ja sairaanhoitopiirit kamppailevat keskenään vastuiden ja kustannusten jaosta ja ennaltaehkäisyyn ja terveyskeskusten tarjoamiin palveluihin panostetaan aivan liian vähän. Työssäkäyvät hyödyntävät työterveyspalveluita ja iso osa hyvätuloisista käyttää yksityisiä palveluita.

Hallitus hylkäsi tasa-arvon

Sote-uudistuksen alkuperäiset tavoitteet olivat alueellisen tasa-arvon parantaminen, terveyserojen kaventaminen ja julkisten palveluiden vahvistaminen. Avainasemassa näiden tavoitteiden täyttämiseksi oli integraatio. Se tarkoittaa, että vastuu kaikista palveluista annetaan yhdelle taholle. Sitä kautta pystytään parhaiten varmistamaan, että tieto kulkee ongelmitta, vältytään kustannusten siirroista ja parannetaan moniammatillista yhteistyötä.

Hallituksen kaavailemassa mallissa tämä ei tule toteutumaan. Hallitus hylkäsi tasa-arvon ja asetti palveluiden markkinaehtoistamisen etusijalle. Maakunnille ollaan antamassa vain muodollinen järjestämisvastuu ja palveluiden tuotantoon sovelletaan tilaaja-tuottaja-mallia. Maakunnan omaa palvelutuotantoa ollaan siirtämässä yhtiöön, jonka hallituksessa istuisi pelkästään asiantuntijajäseniä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vaaleissa valituilla maakuntavaltuutetuilla ei olisi mahdollisuuksia päättää palveluiden tuottamisesta. Tämä on todella iso muutos - vallankaappaus, joka merkittävästi vähentää demokratiaa ja kansanvaltaa. Demokratia vähenee niin merkittävästi, että uudistus tältä osin saattaa törmätä perustuslakiin.

Ennennäkemätön yksityistäminen

Tämän lisäksi otetaan käyttöön “raha seuraa potilasta”-malli sosiaali- ja terveydenhuollon perustason palveluissa. Käytännössä tämä merkitsee ennennäkemätöntä palveluiden yksityistämistä. Kansalaisten kannalta tämä tarkoittaa, että entistä suurempi osa yhteisistä verovaroista valuu monikansallisten yhtiöiden osinkoihin ja veroparatiiseihin.

Tämä tarkoittaa lisää byrokratiaa ja kustannuksia sekä entistä pirstaloituneempia hoitoketjuja. Arvostettu joukko taloustieteen professoreita on kritisoinut hallituksen suunnitelmia pakkoyhtiöittää ja -yksityistää palveluja. Yksityiset terveysfirmat pääsevät rahastamaan yhteiskuntaa vastaamalla helpommin hoidetuista sairauksista, kun julkinen valta edelleen vastaa kalliimmasta erikoissairaanhoidosta ja paljon hoitoa vaativista potilaista. 

Sopii myös kysyä, miksi ylipäätään pitää tuoda voitontavoittelu näin vahvasti sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Sen seurauksena yritysten kannalta on nimittäin parempaa, mitä enemmän me sairastamme, kun veronmaksajien kannalta on parempaa, mitä terveempiä olemme.