Suomalainen tietokirjailija kertoo keinoista maailman suojelluimpien ihmisten kulisseissa. Katso videolta, mitkä tapaukset ovat Suomen historiassa merkittävimpiä.
Maailman johtajia suojellaan tarkkaan erilaisilta uhilta, kertoi tietokirjailija Mikko Tyni Huomenta Suomessa keskiviikkona.
Tynin Kuinka salamurha estetään? -tietokirjassa tarkastellaan sekä onnistuneita että epäonnistuneita salamurhia ja niiden vaikutusta turvallisuusajattelun kehittymiseen.
Tyni kertoo saaneensa inspiraation kirjan kirjoittamiseen aiemmasta tietokirjastaan, joka keskittyi marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin murhayrityksiin.
– Kun tein tutkimusta Saksan ja Englannin valtiollisissa arkistoissa, niin sieltä tarttui myös aika paljon aineistoa (Winston) Churchillin ja (Adolf) Hitlerin henkilösuojauksesta.
Edellistä tietokirjaa viimeistellessään Tyni huomasi, että hänellä oli kasassa jo aineisto seuraavaa kirjaa varten.
Moninaiset motiivit
Oman tutkimusmatkansa perusteella Tyni osaa kertoa, että motiivit salamurhien ja niiden yritysten takana ovat moninaisia.
– Mennään puhtaan poliittisista motiiveista hyvinkin yksilöllisiin tai henkilöhistoriaan palautuviin. Yhteistä on se, että tilaisuus on tehnyt salamurhaajan.
Salamurhaaja on huomannut turvallisuusjärjestelyissä aukon joko sattumalta tai huolellisen tiedustelun seurauksena, Tyni avaa.
Tyni kertoo, että ensimmäisen maailmansodan jälkeen valtionjohtajien salamurhayritysten takana oli useammin poliitinen rintama eli salaliitto, mutta tänä päivänä taustalla on usein "yksinäinen susi".
– Hyvin usein motiivissa sekoittuu mielenterveysongelmat ja demonstratiiviseen tekoon pyrkiminen.
Tunnetut tapaukset
Huomenta Suomen keskustelussa nousi esiin myös Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin presidenttikampanjan aikainen salamurhayritys.
Tyni kertoo, että aukkoja turvallisuusjärjestelyihin syntyy usein, koska päämiehen lähisuojelijoiden lisäksi järjestelyihin liittyy ulkopuolisia tahoja.
– Aina on mahdollista, kun on useita toimijoita, että jonkun osalta jää joku osa-alue huolehtimatta asianmukaisesti. Joku kohde on voitu tarkastaa ja todeta turvalliseksi, mutta sen jatkuva valvonta on laiminlyöty.
Tyni nostaa esiin myös ensimmäisen maailmansodan katalystina toimineen Itävalta-Unkarin arkkiherttua Frans Ferdinandin salamurhan, jossa "meni pieleen kaikki".
Vuonna 1963 salamurhatun Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedyn tapaus taas muutti isosti turvallisuusajattelua länsimaissa.
– Ryhdyttiin kiinnittämään huomiota reittisuojaukseen. Kaikki reitin varrella olevat sala-ampujan piilopaikat pyrittiin tarkastamaan ja sinetöimään. Ja ennen kaikkea tiedustelutyö, eli se, että selvitetään, onko reitin varrella sellaisia kohteita, henkilöiden asuinpaikkoja, joihin liittyy joitakin riskitekijöitä.
Suomen osalta Tyni mainitsee tapauksia, joihin liittyy niin Urho Kekkonen ja J. K. Paasikivi kuin Marsalkka Mannerheim ja Lauri Relanderkin.